Uteliaisuus

"Mikä ääni tuo on?"
"Missä mummu on?"
"Mitä isi tekee?"
"Miksi äiti laulaa?"

2-vuotissyntymäpäivien myötä meille rantautui kyselytulva. Tuntuu, että tuo meidän jääkiekkofanaatikko ei muuta päivin teekään kuin hilluu mailan kanssa ja kysyy kaikesta mitä ympärillään näkee, kuulee, haistaa tai maistaa.

Utelias, sitä tuo ihana pikkumies on.

Uteliaisuus ulottuu myös ruokaan. Viime aikoina KAIKKEA on haluttu maistaa.
Meillä on irvistelty vichylle.
Syöty sekä sushia että suurimoita.
Maistettu kokonaista pippuria.
Nakerreltu salaa kuivattua levää.

Tuntuukin, että on oivallinen aika tehdä makumatkoja ympäri maailman!


Mikä ihana tekosyy hakea kiinalaista ja käydä nepalilaisessa.
Tehdä kotona vuorotellen sushia ja intialaista.
Maistella yhdessä kaikkia niitä makuja, jotka jäävät liian usein arjessa makaronilaatikon jalkoihin.

Mies toi Korean reissultaan vielä huippuhauskat tuliaiset lapsille: harjoittelusyömäpuikot.

Esikoinen testasi puikkoja onnistuneesti jo ennen kuin kastiketta oli edes saatu lautaselle :)

"Mitkä nämä on?"

"Voiko näillä leikata kättä?"

Uteliasta viikkoa kaikille!
Trine

Terveisiä Soulista!

Otsikosta poiketen en ole ollut viime päivinä Koreassa.

Mies sen sijaan on ollut.

Miehen poissaoloja sisältävään työhön on aika lailla vuosien aikana tottunut, mutta eilen aamulla kuopuksen herätettyä kello 5.45, täytyy myöntää, että äiti ei ollut aamulla ihan virkuimmillaan. Eivätkä lapsetkaan. Kun kaikilla on otsalla ylimääräinen ryppy jo kello 6.00, tietää, että nyt tarvitaan jotakin joka muuttaa tunnelmaa ja päivän suuntaa.

Sitten....
Tytön kerhoeväitä pakkaillessa eväsrasiasta löytyi tämä:

Mies, joka kyseisellä hetkellä oli tuhansien kilometrien päässä, oli ennen lähtöään raapustanut eväsrasian sisälle aarrekartan. Kartta oli meille perheen tytöille, joiden toisen nimen nimipäiviä eilen vietettiin.

Voitte kuvitella, että tunnelma kääntyi hetkessä! Yhtäkkiä toisilleen kärttyillyt kolmikko hiippaili yöpuvuissa ympäri taloa aarretta etsien.

Ja löytyihän se...

Voi kehvelin kehveli! Olin ajatellut, että piilosta paljastuu jokaiselle keksit tai miehen kirjoittama hassu runonpätkä, mutta jestas! Tytölle "äiti, tätä mä olin toivonutkin" -Belle-barbie ja minulle Michael Korsin Fulton lg Satchel.

Ihan näin suuria suunnanmuutoksia ei mielialan kohentuminen yleensä vaadi, vaan siihen saattaa riittää jokin ihan pieni juttu. Että hankalasti käyntiin lähtenyt aamu ei tunnukaan enää yhtään hankalalta.

Tai pitäisiköhän kirjoittaa, että juuri tällaisia suunnanmuutoksia ne kavalan katalat aamut vaatii, jos vaikka tällaisia tulisi enemmänkin :)

Yllätyksellistä iltaa toivottelee,
Trine

Aurinkoisen mustavalkoista

Sisustuksessa tuntuu tänä keväänä näkyvän aika paljon mustavalkoisia juttuja pirteällä keltaisella maustettuna.

Kaikki tuotteet Kodin1

Kaikki tuotteet HM Home

Ja keltainen väri kaupoissa tarkoittaa väistämättä sitä, että kevät on IHAN KOHTA täällä!
Ei mulla muuta :)
Trine

Vähän väriä

Ripsien laiton yhteydessä pyysin tänään kulmien siistimistä.

Tunsin jo prosessin aikana, että ilmeisesti samaan syssyyn tulee kulmiin vähän uutta väriäkin.

Ja tulihan sitä.
Hiukan liikaakin.
Kuvissa kulmat näyttävät itse asiassa aika kivoilta, mutta luonnossa ovat tooooosi tummat. Sellaiset, että tänään Ikeassa tuttu vältteli niihin katsomista.

Hei, näähän näyttää sittenkin kivoilta!

Noh, ehkei sittenkään...

Ehkä näin on parempi :)

Ja näähän olis varmaan ihan hyvät, jos olisin 185 senttiä pitkä mallityttö, jolla on raju tyyli ja roimasti asennetta. Mutta tällaiselle karvan alta 170 senttiselle kotiäidille nää kulmat on kyllä... noh.

Nyt on vaan kannettava näitä karvoja ylpeydellä. Että just tällaset mä halusinkin! Ja kun tukan veti täysin taakse ja muuta meikkiä ei laittanut, niin näähän on ihan... kivat.

Mutta ens kerralla kyllä vaan nypitään.

Trine

Babyshower

Eilen vietimme ihanaisen siskoni vauvakutsuja.

Oli ihan mieletön ilta! Herkkuja ja hyvää seuraa, muutama perinteinen babyshower-juttukin. Liki kahdeksan tuntia yhtäjaksoista höpötystä.

Sisko toivoi tunnelmallista yhdessäoloa eikä niinkään it´s a girl-teemajuhlia.

Jokainen vieras toi tullessaan kynttilän, joilla saatiinkin yksinkertaisen kaunis kattaus ja ihana tunnelma juhliin. Lisäksi jokainen toi mukanaan yhden helmen/vanhan riipuksen tmv., joista kokosimme siskolle "voimakorun". Koruun tulivat mm. suojelua antava Fatiman silmä ja muutama helmi vanhasta rukousnauhasta. Jollei tuon avulla mene synnytystä läpi laulellen, niin miten sitten ;)

Koska siskoni ja vanhempani asuvat hyvin lähellä toisiaan, oli sovittu että minä, mies ja lapset yövymme juhlapäivänä vanhempieni luona. Juhlien jälkeen minun ei tarvitsisi enää ajella yömyöhään kotiin ja mies ja lapset saisivat juhlien ajan olla isovanhempien lellittävänä :)

Helmikuisessa pakkasyössä koin kuitenkin hiukan liian elävän deja vu:n teini-iästä, kun lapsuuden kodin ovella muistin, että oviin on hetki sitten vaihdettu uudet lukot.
Nöyränä koputtelin lapsuudenkodin ovea, miettien  millainen koputus olisi tarpeeksi kova, että joku herää, muttei liian kova, että kaikki heräävät

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen unenpöpperöinen mies tuli hiukan hämmentyneen näköisenä avaamaan.

Vaikka ilta loppui ihan säälliseen aikaan, on tänään tuntunut, että energia riittää tasan noutoruokaan ja verkkareihin. Onneksi saimme myös yllätysvieraita (joilla oli yllätysuutisia!), joten ihan koko päivä ei kulunut pelkkään vetelehtimiseen. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että lapset tuntuvat aina nauttivan kiireettömästä löysäilystä.

"Äiti, katso! Olen keiju!"

"Äiti, tää norsunpoikanen tahtoo, että siitä otetaan kuva."

Kiireetöntä alkuviikkoa toivottelee,
Trine