Kuumaa ja kylmää

Kuuman päivän iltaa kaikille!

Meillä päivä on ollut kaiken puolin kuumuuden leimaama; pienemmältä mitattiin muutama tunti sitten 39,8 kuumetta. Muutama milli panadolia ja puoli tuntia myöhemmin ukko hillui ympäri kämppää ja huusi olevansa Jari Litmasen poika. Ei näytä ihan samalta meno meidän aikuisten sairastaessa.

Päivä onkin mennyt lähinnä tuputtaessa juomaa potilaalle.
Kuumeen myötä romukoppaan on heitetty  kaikki "vältetään sokerisia välipaloja"-periaatteet. Mehua on vedetty kaksin käsin ja jäätelölläkin herkuteltiin.

Ootteko muuten kokeilleet joitain hyviä (mehu)jätskireseptejä tänä kesänä? Intouduin tuossa yksi ilta tekemään mango-banaani-kookos-"jäätelö"puikkoja. Iso peukku maulle ja toinen aika terveellisille aineksille! En tiedä menevätkö nämä nyt jäätelökategoriaan, kun eivät sitä perinteisessä mielessä ole, mutta ei näissä kyllä mehuakaan ole. Jotain kylmiä herkkupuikkoja kuitenkin!

Terveellisistä herkkujäätelöistä (kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä) tuli mieleen motivoiva salasana. Siis tämä villitys vaihtaa sähköpostin salasanaksi jotakin, joka muistuttaa toivotusta suunnasta tai omista unelmista. Toiston ja muistutuksen kautta esimerkiksi useammin liikkuminen, uuden harrastuksen aloittaminen tai vaikka vaan kellarin siivoaminen pysyisi mielessä ja tulisi kenties nopeammin tehdyksi.

Mitä mieltä ootte? Kuulostaa pieneltä, mutta varmaan yllättävänkin tehokkaalta jutulta. Salasanaa kun tulee kirjoitettua jopa monta kertaa päivässä. Idean tunnetuin toteuttaja taitaa olla Mauricio Estrella, jonka tarinan voit lukea täältä:  How a password changed my life.
Ei tietenkään yksi salasana saa ketään maagisesti muuttumaan, mutta voishan tuosta motivaatioapua saada. Kun kirjoittaa koneelle aamupäivän aikana viisi kertaa  "mu1sta@nnoskoko" voi lounaalla olla hiukan helpompi muistaa omat lupaukset ja toiveet. Sen sijaan esimerkiksi salasana "laihduta" ei kuulosta kauhean motivoivalta eikä turvalliselta.

Tällaisia aatoksia tänään, nyt valvomaan pikku potilaan vierelle.
Kaunista kesäiltaa kaikille!
Trine

Retki Suomenlinnaan

Tänään on kesäflunssa vaivannut miestä ja hiukan kuopustakin ja päivä on vietetty kotosalla. Todettiin miehen kanssa, että jo yhden päivän sisällä olo on tehnyt paljon nuutuneemman olon kuin helteet konsanaan. Mökkihöperyys on vakava tauti ja se tarttuu ilmavälitteisesti :)

Eilinen sen sijaan vietettiin täysin ulkona ja harrastettiin pientä kotiseutumatkailua. Retki Suomenlinnaan on varmaan monelle pääkaupunkiseudulla asuvalle kesään kuuluva juttu ja täytyy sanoa, että on ihan mahtavaa, että tuollainen maailmanperintökohde on noin lähellä. Jo pelkkä lauttamatka on lapsille ilon kiljahdusten arvoinen juttu.

  

 

Piknik puiden siimeksessä, salaperäinen linnoitus sekä pysähdys leikkipaikalle. Voiko parempaa olla!  

Ootteko muuten huomanneet, että ihmiset ovat kesäisin jotenkin hurjan kauniita? Suomenlinnan reissulla havahduin oikein siihen, kuinka hehkuvan ja onnellisen näköisiä ihmiset olivat. Ehkä talvella mustien toppatakkien merestä on vaikeampi erottaa sitä jotakin, joka tekee ihmisestä ainutlaatuisen kauniin. Kun kesällä ihmisestä näkyy muutakin kuin nenänpää, pääsee jokaisen oma persoona enemmän esiin.

Ja se, jos mikä, on kaunista.

Trine

Hakkaraisella kylässä

Meillä ei vielä virallisesti lomailla, mutta tehtiin kuitenkin pieni kesäreissu Sastamalaan Herra Hakkaraisen taloon. Ensivisiitti Hakkaraiselle oli viime kesänä ja jo silloin lapset tykästyivät kovasti paikkaan. Nyt kun nuorempikin on jo 2-vuotias sai paikasta entistäkin enemmän irti.

Hakkaraisen talo koostuu vanhan talon huoneista, joihin on rakennettu Mauri Kunnaksen kirjoista tuttuja maailmoja; kaikkea avaruusjutuista vanhaan kauppaan. Ritarihuoneessa voi vetää päällensä ritarin tai linnaneidon kamppeet ja avaruuteen matkataan tietysti astronautin tamineissa. Monet Hakkaraisen talon jutut ovat hyvin yksinkertaisia (mutta toimivia!) toteutukseltaan: päällystetyt pyöräilykypärät menevät täydestä avaruuskypärinä ja ulkona Himmun pesukadulla kasa harjoja ja vesisoikko toimivat bensa-aseman pesupaikkana. Pieniä juttuja, jotka ainakin pienemmillä toimivat kuin häkä. Hakkaraisen talossa mielikuvitukselle on jätetty tilaa, mikä toisaalta tarkoittaa myös sitä, että eniten hommasta saa irti, jos itsekin heittäytyy mukaan leikkiin.

Pakko vielä lisätä, että neljän hengen perheeltä sisäänpääsy maksaa yhteensä 28€ eli noin yhden Muumimaailman rannekkeen verran. Onhan paikka toki paljon pienempikin, mutta hinta-laatusuhteeltaan mielestäni ihan hauska lisä näihin lasten myötä avautuneisiin perherientoihin. Niin ja Hakkaraisen talo on auki ympäri vuoden, joten mikään pakko ei ole mennä heinäkuussa samaan aikaan kaikkien muiden kanssa.

Onko muita hauskoja kesäkohteita? Lasten kanssa tai ilman? Lomavinkkejä vastaanotetaan ilolla!

Trine

Vielä on kesää jäljellä

Kaupoissa myydään jo koulureppuja ja postiluukusta tupsahti tänään Elloksen syyskuvasto.
En ala, en todellakaan ala.

Kesää on vielä yli puolet jäljellä (elokuu on kokonaan kesäkuukausi, sanoi kuka mitä tahansa) ja säät ja alennusmyynnit antavat parastaan. Muutamia alelöytöjä on jo kohdalle sattunutkin, mutta vielä mielessä kummittelee nuden värinen kesälaukku. Pieni ihana puuteriunelma, jota voisi käyttää niin arjessa kuin juhlassakin.

Kurkistelen nettikauppoihin edelleen sillä silmällä, josko jokin alla olevista sattuisi huimaan alennukseen. Vinkatkaa, jos näkyy!

Mielen on vaan vallannut epäilys, etten koskaan kuitenkaan hanki puuterin pehmeää kesälaukkua. Että syksypropaganda on tehnyt jo liikaa tuhojaan. Että osa minustakin uskoo, ettei tässä mitään kesäkamppeita kannata enää hankkia, kun kohta jo koulukirjoja päällystetään ja lehdet tippuu puista. Ja joulu tulee.

Mutta vakaasti olen päättänyt, ettei musta IKINÄ tule sitä henkilöä, joka juhannuksena sanoo "tästä se päivä sitten alkaa lyhetä".

Trine

Ruukusta asiaa

Viime päivinä helteet ovat vieneet mukanaan. Jotenkin tuntuu, että on jopa vaikea muistaa mitä kaikkea sitä onkaan touhunnut, kun kaikki sulautuu yhdeksi ihanaksi, lämpimäksi, aurinkorasvan tuoksuiseksi mössöksi (välissä muutama ankea migreeni).

Mieleen muistuu ainakin Porvoon retki, joukko Hesa Cup-pelejä, leffailta tyttöjen kera ja tämänpäiväinen mökkireissu. Enemmän touhua muutamassa päivässä kuin talvella kokonaisessa kuukaudessa.

Miehen arkivapaat mahdollistivat myös pienen DIY-projektin terassia varten.
Meillä on nimittäin autotallin nurkka vanhoja kukkaruukkuja notkollaan, mutta mikään niistä ei tuntunut passelilta uudelle terassille. Ei auttanut muu kuin hakea Starkista spraymaalia ja tuunata ruukkuja uuteen uskoon. Äärimmäisen passeli homma tällaiselle hätähousulle, jonka mielestä projekti saisi olla samaan aikaan valmis kuin sen aloittaa.

Kasa vanhoja muoviruukkuja

 

Sillä aikaa kun mies ja lapset kävivät automuseossa ehti hienosti pyöräillä Starkkiin, ostaa maalit, suojata autotallin maaliroiskeilta, etsiä hengityssuojat ja suojalasit ja maalata viisi ruukkua. Aikaa jäi vielä rutkasti löhöilyyn aurinkotuolissa hyvän kirjan kera. Nopeamminkin juttu olisi edennyt, jos ruukut olisivat olleet muuta materiaalia kuin muovia. Lasi, metalli ja moni muu materiaali ei vaadi pohjustussprayta kestävän lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta muovin kanssa kannattaa ensin suhauttaa kerros pohjustesuihketta, jotta maali tarttuu hyvin.

"Uudet" ruukut ja uusi lyhty

Kaiken kaikkiaan projekti meikäläisen makuun; edullista ja nopeaa!

Kuvassa muuten Porvoon reissulta kotiutunut lyhty, joka toimii näköjään pihamme harakan älypelinä. Tuo siivekäs ketku käy syömässä rakkaudella asetetut kynttilät parempiin suihinsa. Siis tuolta lyhdyn sisältä! Mahtaa olla nälkäinen, ja jokseenkin sinnikäs, kaveri.

Trine

Kesäretkille

Lämpö, kesä, helteet!!!
Voiko tätä liikaa hehkuttaa!!!

Ei voi, sillä viime viikot on puhuttu niin paljon huonosta säästä, että nyt vastapainoksi tarvitaan hurjaa kesäilottelua. Oikein mässäilyä tällä lämmöllä.
Jeeeeeeee!!!!

Meidät lämpö on houkutellut retkeilemään.
Eväiden kera tietysti. On liikuttavaa huomata, kuinka pienellä jutulla saa retkeläisten hymyt oikein ekstraleveiksi.

Kuten vaikka näillä eväspusseilla.

Liimasin pussinsulkijalle silmät ja laitoin askartelupunoksesta tuntosarvet.
Olin kuulemma paras äiti ikinä.
Että aika helpolla irtoaa näköjään tuo titteli :)

Suosittelen siis perhoseväspussia lämpimästi, on panos-tuotossuhde aika kohillaan :)  On siinäkin mielessä kätevä, että pussinsulkijalla erotettu puolisko säilyy koskemattomana, jos sen haluaa vaikka säästää vasta seuraavalle pysähdyspaikalle.

Niin ja oishan nää aika hauskat vaikka vähän tuunattuna lastenkutsuille; pienempi pussinkoko ja sisään muutama vaahtokarkki.

Sellasta kesähöpinää tällä kertaa!
Iloista iltaa kaikille!
Trine

Vanhemmuudesta

Vanhemmuudessa yksi raastavin puoli on ainainen epävarmuus. Sellainen takaraivossa jyskyttävä epäilys, että teenköhän nyt kaiken "oikein". Vaikka mitään oikeanlaista vanhemmuutta ei varmaan edes ole. Maailma on vain niin pullollaan kaikenlaisia vaihtoehtoja, että tällainen pieni perfektionisti ahdistuu, kun ei ihan oikeasti varmasti tiedä onko parempi nukkua perhepedissä vai omissa huoneissa, syödä sitä vai tätä, kantaa selässä vai pään päällä.

Epävarmuuden kanssa on vain elettävä ja valittava ne jutut, jotka nyt oman järjen mukaan tuntuvat loogisilta ja itselle ja omille lapsille sopivilta. Ja tehtävä asioita, joista tulee tunne, että hei hyvinhän tässä menee! Sellaisia juttuja, joita tehdessä tulee olo, että voi kun nämä lapset muistaisivat meidän perheestä juuri nämä hetket, juuri nämä jutut ja tunnelmat.

Yhdessä kylvetty kasvimaa, legojen ja muiden juttujen rakentelu sekä rutiineistä kiinni pitäminen on niitä juttuja, joiden ansiosta voin taputtaa itseäni (ja miestä) selkään. Myös yhteiset metsäretket ovat mieluisia ja erityisiä hetkiä; koko porukka tuntuu olevan jotenkin enemmän läsnä. Matkaa ei taida olla kotiovelta läheiselle luonnonsuojealueelle kilometriäkään, mutta tuntuu että henkinen muutos on paljon suurempi. Kotona pyykit, tiskit ja kaikenlainen häsäys rasittavat usein aisteja ja keskittyminen meillä aikuisilla (tai ainakin mulla) vähän poukkoilee. Aina ei vastaa kysymyksiin ajatuksella tai leiki yhtä hulvattoman antaumuksella kuin pitäisi.

Metsässä kaikki on selkeämpää. Yhdessä mietitään, kysellään, pohditaan, kiipeillään, lauletaan.
Tai vain kävellään eteenpäin, ylös ja alas.

 

Toivon, että jokaisella vanhemmalla säilysi arjen keskellä sellaisia voimaa antavia juttuja, joita vois miettiä arkihärdellin keskellä. Joku voi olla maailman paras lentokonekyydin antaja, toinen lukea hurjan jännittävällä äänellä kummitustarinoita, yksi muistaa aina suukottaa hienon hypyn, juoksun tai hiihdon jälkeen. Kaikissa perheissä ei tehdä näitä kaikkia, eikä tarvitsekaan. Mutta joku juttu olisi varmaan jokaiselle vanhemmalle tarpeen. Asia, jota miettiessä voisi henkisesti taputtaa itseään olkapäähän ja sanoa, että kylläpäs sä ootkin hyvä äiti/isä. Koska epäilen, että jokaiselle vanhemmalle tulee ihan pyytämättäkin sellaisia hetkiä vastaan, että ei mene ihan niinkuin toivoisi.
Joku ärjyy, toinen mököttää.
Yksi antaa liikaa periksi, toinen ei tule yhtään vastaan.
Niinä hetkinä vois ajatella, että tätä toimintamallia täytyy vielä hioa, mutta hei oon mä silti ihan hyvä tyyppi, paistan lapsille maailman parhaat letutkin!

Trine

Ps. Kirjoittaja ei ole millään tavalla pätevä antamaan yhtäkään neuvoa vanhemmuutta koskien.