Ulkona vaikka väkisin

Sairasteluista selvittiin ylireagoinnilla ja arki on palannut uomiinsa.

Tai en tiedä voiko arjesta puhua, sillä parhaani yritän, että kesä tuntuisi kesältä ja lomalta, vaikka lomaa on miehellä vasta lähempänä syyskuuta ja sääkin... no kyllä te tiedätte.

Eilen ostettiin terassille uusi sohvaryhmä ja tänään suomalaisella sisulla vesisateessa järjesteltiin terassia ja grillattiin. Terassin katos on osoittautunut siinäkin suhteessa loistavaksi, että sateesta huolimatta voi pihalla nautiskella ulkoruokailusta. Vielä ei ole ruokapöytää ja tuoleja hankittuna, mutta vanhoilla pärjää, kunnes uusista päästään yhteisymmärrykseen. Pöytä on jo katsastettu; sekä mies että minä ihastuimme Vepsäläisen betonipöytään, jonka luulisi kestävän kovaakin käyttöä.

Tuoleista sen sijaan käydään pientä vääntöä. Mies ei suin surminkaan halua hyväksyä näitä:

Kuva Escapist.fi

Vanhat intialaiset juhlatuolit, mun mielestä huiput, miehen mielestä hirveät. Näistä jokaisessa on numerointi ja ovat aikaisemmin olleet käytössä intialaisissa häissä ja muissa monen sadan hengen juhlissa. Meille riittäisi kuusi tai maksimissaan kahdeksan kappaletta näitä vintage ihanuuksia.

Niin ja sanokaa mitä sanotte, nää on hienot! Tai siis sanokaa miehelle, että nää on hienot!

Trine

Mutkia matkassa

Ensin hyvät uutiset: pitsikakku oli hyvää. Vadelmatuorejuustotäyte sopi aivan ihanasti suklaakakkupohjan kanssa, kostutus oli onnistunut ja koristeet pysyivät kauniisti paikoillaan.

Sitten ne huonommat: kakusta pääsi nauttimaan vain perheemme, eivät juhlavieraat, kuten oli ajateltu.

Tyttö sairastui viime yönä ja koko perhe joutui tartunnan estämiseksi jäämään kotiin.

Tiesin, että lapsia voisi harmittaa suunnitelmien muutos, mutta en arvannut kuinka raskaasti asian itse ottaisin. Taisi käydä niin, että juhlien järjestäminen sai mielessäni suuremman painoarvon kuin pelkät syntymäpäiväjuhlat yleensä. Viime päivinä hoosasin (turhan)tärkeänä ja mietin tarjoiluja ja koristeluja ja jotenkin liitin kaiken tämän siihen, että äiti saisi juhlapäivänään olla sankari.

Ei vaan päivänsankari vaan tunteen, että on meidän sankari, ihan aina.

Vaikka kyllähän se äiti toivottavasti ilman näperreltyä kakkua ja sävy-sävyyn servettejäkin tietää olevansa tärkeä. Rakas, ihana, paras äiti.

Me lapset sanomme liian harvoin:

"Äiti, minä rakastan sinua."

mutta ajattelemme niin koko pitkän elämämme ajan.

Trine

Pitsikakku

Huomenna vuorossa äidin synttärikemut vol. 2.
Viikko on kulunut leipoessa ja osa tarjoiluista on joutunut kiertämään pakkasen kautta. Lasten kanssa kun en olisi tänään saanut aikaiseksi kaikkea huomista varten.

Kakunkin täytin jo eilen illalla (vai olikohan jo tätä päivää). Äsken sitten kiinnitin koristeet ja nyt vain odotellaan huomista, että päästään maistamaan. Kakun koristelussa käytin ensimmäistä kertaa kakkupitsiä. Tämä oli taas niitä loistavia viime hetken ideoita, joista olisi voinut seurata harmaita hiuksia. Onneksi Confetin kakkupitsi toimi moitteettomasti. Muutoin kakusta tuli aikamoinen möhkö ja vaaleanpunainen on luonnossa aika raisu, mutta toivotaan että vadelmatuorejuustotäyte ja suklaakakkupohjat onnistuivat.

Ja tarjoiluja tehdessä täytyy aina muistaa, että se - on - vain - kakku. Jos jokin epäonnistuu, kipaistaan vaikka kesken juhlien hakemaan dominokeksit kaupasta ja keitetään kahvit. Otetaan rennosti.

Hauskaa päivää kaikille!

Trine

Ps. Oikeasti juhlien plan B kakun suhteen on pavlova. Jos tälle ilmestykselle tapahtuu jotakin, kaupasta saa aina marenkia, kermaa ja tuoreita mansikoita.

Juhannuskukat

Joko kaikilla on kukat kerättynä tyynyn alle?

Me ei tällä(kään) kertaa kerätty kukkia taikoja varten, mutta ulko-oven kranssi sentään tuunattiin lasten kanssa juhannusfiiliksiin.

En tiedä kuinka kauan tuo sydän on ovessa nököttänyt, mutta en kyllä suoraan sanottuna edes muistanut meillä sellaista olevankaan.
Ja siltä tuo raukka näyttikin.
Unohdetulta.

Kumisaappaat lontsuen lapset juoksivat ympäri pihaa etsien kukkia, joita yhdessä sitten työnneltiin sydämen sisään. Muutama juhannusruusukin oli vielä poimintakunnossa, joskin suuri osa oli hoitanut kukintansa jo hyvissä ajoin ennen juhannusta.

"Tuli tosi hieno!"
"Joo upee!"


Niinpä murut, te ootte taitavia!


Ihanaa yötöntä yötä kaikille!

Trine

Kiharoita

Rakkauden vuonna 2007, kun siipan kanssa suunniteltiin häitämme, sanoi kampaaja innostuneelle morsiamelle, että "noin liukkaassa hiuksessa kiharat pysyvät korkeintaan pari tuntia. Ihan turha sulle on niitä laittaa".
Lämpimät, jopa suoristusraudan kuumat terveiset Pipsa Pessimistille, että kyllä onnistuu.
Siis kiharat.

Jopa niin hyvin, että välillä vois hiukan hillitä prinsessakiharoita.

On nimittäin niin, että kun on kerran sanottu, etteivät kiharat ikinä pysy, on hirveä kynnys niitä yhtään kiharruksen jälkeen sormeilla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kiharat tehtyäni olen suihkuttanut hiuksiin noin puoli purkkia lakkaa ja pää liikkumatta kulkenut kaupungilla, jotta haave kikkaroista kutreista olisi totta edes hetken.

Aina ei tarvita koko pään kiharaa, latvalaineet riittää

Vasta yrityksen, erehdyksen ja lasten kautta on käynyt selväksi, että kiharoille tekee ihan hyvää olla huolettomammin. Että lasten pörröttämät, hyppelyissä seonneet ja välillä sykeröllä levänneet kiharat ovat usein ne kauneimmat.

Ja vaikka se oma tukka olisi hurjan liukas, saa senkin suhteellisen kuohkeaksi oikeilla tuotteilla ja välineillä.
Hyvällä suoristusraudalla (oma suosikkini on ghd), hyvällä lämpösuojalla, hiuspuuterilla ja maltillisella suihkauksella hiuslakkaa pärjää pitkälle.

Ei ehkä kuitenkaan niin pitkälle, että koko juhannuksen saisi vesisateessa kiharat pysymään.
Mutta hei, vesikampaushan on muotia, eikö vaan?

Iloista juhannusta kaikille!

Trine

Tehokas ilta

Oikeasti järkevää olisi ottaa iltapalaksi omena, maksaa muutama lasku ja mennä aikaisin nukkumaan.


Todellisuudessa syön lakujäätelöä ja hihittelen Thug Lifen t-paidoille.




Naurattaako nää vain mua?

En muista omistaneeni ikinä tekstipaitaa (muistuttakaa mua, jos oon vaan onnellisesti unohtanut), joten oiskohan nyt aika?
90-luvulla olisin tietysti salaa halunnut napapaidan Babe-tekstillä, mutta jotenkin ei vaan ollut pokkaa.
Oiskohan mulla nyt tarpeeksi uskallusta tehdä pikku tilaus Thug Lifelle?

Miten olisi vaikka tämä:

Jos aloittais tekstien kanssa vaikka kevyesti lenkkipolulla?
Ettei nyt ihan humoristiksi leimaantuis.



Tehokasta iltaa kaikille!
Trine


Ps. Lisää paitoja osoitteessa: www.thuglifeshirts.com

Flower power / Woman power

Tänään juhlimme kahden ihanan ja minulle todella tärkeän naisen 60-vuotisjuhlia.

Onnea Äiti ja kummitäti!

Lahjaksi tein sankarittarille kukkaseppeleet.

Koska aikaisempi seppelekokemus rajoittuu jokakesäisiin voikukkaseppeleisiin (jotka nekin usein minun tekemänäni hajoavat aika nopeasti käsiin), oli pientä jännitystä ilmassa kuinka kuningasidea oikein käytännössä toteutuisi. Olin ajatellut tehdä seppeleen perinteiseen letitystyyliin, mutta onneksi pistäytyminen kukkakauppaan sai toisiin ajatuksiin. Ammattilaisen kanssa juttelu kannatti ehdottomasti; materiaalien lisäksi sain korvaamattoman tärkeitä vinkkejä seppeleiden tekoon! Kauhulla ajattelen mitä seppeleistä olisi tullut ilman neuvoja. Kiitokset siis Kukkahuone Kastanjan osaavalle myyjälle!

Suurimmaksi osaksi käytin ostokukkia, ainoastaan päivänkakkarat kävin poimimassa. Alunperin olin ajatellut seppeleisiin enemmän luonnonkukkia, mutta näin ensimmäisellä kerralla tuntui helpommalta käyttää suositeltuja ja varmasti kestäviä ostokukkia. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla ottaa kaikki materiaalit ojien vierustoilta.

Ja seuraava kerta tulee varmasti, sillä seppeleiden teko oli I-HA-NAA! Kaikenlainen näpertely, jossa tulos on nopeasti nähtävissä, on niin hauskaa akkujen latausta. Kuvissa näkyy kuinka niini loppui kesken ja seppeleen sisältä pilkottaa vaalean vihreä lahjanaru, mutta mitä olisi DIY-projekti ilman pientä improvisointia! Improvisoinnista huolimatta innostuin hommasta kovasti! Innostus taisi taas lähteä hiukan lapasesta, sillä puolen yön aikaan, kun toinen seppeleistä oli lähellä valmistumista pohdin miehelle ääneen floristiksi oppisopimuksella kouluttautumista :)

Jännitin hiukan kuinka seppeleet asettuvat päähän, mutta huoli oli turha! Sankarittaret liihottelivat kesäkuun illassa seppeleet kutreillaan ja toinen sankareista jopa suunnitteli seppeleen käyttöä vielä huomennakin!

Paljon onnea kahdelle kauniille naiselle!
Trine

Epäilevä Tuomas

Vuodesta 1998 ollaan tallusteltu tuon murun kanssa samoja latuja ja yhä vaan se osaa yllättää.

Hävettää myöntää, että ehdotin remonttimiehen hankkimista pergolaprojektiin. 

Pelkäsin, että itse tehden projekti kestää tuhottoman kauan. Kieltämättä tämä pariviikkoinen on ajoittain tuntunut pitkältä, kuten remontit ja projektit aina jossakin vaiheessa tuntuvat, mutta en olisi ikinä uskonut, että näin nopeasti pihalle kohoaa miehen töiden ja perus hulinan ohessa ihana terassi. 

Pieniä viilauksia tarvitaan vielä, mutta suuret linjat ovat valmiina.

Nyt tarvitaan vaan tervaa ja hyöheniä tälle vaimolle, joka ei aluksi uskonut.

Ei ainakaan varauksetta.

Hyi mua.

Pienen itseruoskinnan lisäksi tarvitaan vielä kalusteet ja kaikenlaista pientä sälää, kuten ruukkuja, kasveja, lyhtyjä, mattoja, tyynyjä... 

1. Lyhty Walker - Living de Auville 2. Kulho H&M Home 3. Kruunukynttilät Living de Auville 4. Lyhty Boathouse
5. Kynttilä H&M Home 6. Tuikkulyhty Peinte 7. Ruukut Pompe - Living de Auville 8. Ruukut Pompe - Living de Auville
9. Kori H&M Home

Erityisesti nuo alarivin ruukut näyttävät ihanilta! Yleensä en harrasta pihalla kauheasti ruukkukukkia, kuolevat vain raukat huonossa hoidossa. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla vaikka jotakin mehikasveja.
Katsotaan kauanko kestävät.

1. Samira - Ellos 2. Struktur - Ellos 3. Soul of himla - Ellos 4. Judith - Ellos 5. Zalando Home 6. Nellie Cement - Lene Bjerre 7. H&M Home 8. H&M Home 9. Dena - Ellos

Tyynyjen ostamista oon odottanut luvattoman kauan. Katselin harmaita tyynyjä keväällä jo olkkaria varten, mutta nyt taitaa vihdoin olla oikeasti aika hankkia ainakin osa näistä. Ja jos säilyvät hyvänä, niin pesun kautta voivat löytää kodin talven ajaksi olohuoneesta! En nimittäin usko jaotteluun ulkotavarat ja sisätavarat. Ideana kun juuri on tehdä ulkotilasta kesän ajaksi yksi lisähuone. Ei tietysti ole tarkoitus seisottaa sisätiloihin tarkoitettua tavaraa kaatosateessa, mutta suojattuna ja huollettuna oletan tavaroiden kestävän käyttöä, myös ulkona.

Pikkujutut on helppo ostaa netistä, mutta kalusteet haluan nähdä livenä. Unelmoin aina yllättävistä pihakirppiksistä, joista kuin tilauksesta löytyisi juuri meidän tarpeisiin sopivat, ajanpatinoimat ja kestävät kalusteet.

Todennäköisesti päädymme Ikeaan.

Trine

Garden dreams

Taas hauska kesäpäivä takana! Mitä yhdestä lastoitetusta kädestä!
Illalla saatiin ihania vieraita, jotka joutuivatkin keskelle remppahommia.
Meillä on nimittäin käynnissä pergolaprojekti!

Muutama rima jo pystyssä!

Vanhan autotallin kylkeen nousee valkoiseksi maalatusta puusta ja vaalean harmaasta komposiitista vihdoin alue, jossa paistatellaan päivää ja kestitään kavereita. Projekti on lähtenyt todella mukavasti käyntiin, sillä saimme mieluisan ja tehokkaan kesävieraan avuksi (#appiukko #pakkotyö). Toivotaan, että meidän työleiri ei näännytä appiukkoa ihan täysin ja suostuu "lomailemaan" täällä toistekin!

Alla olevista kuvista se idea joskus talven synkkinä tunteina lähti....

Pergolan siimekseen asetetaan ruokapöytä, grilli ja pieni laiskottelualue.
Pyödäksi metsästän kuumeisesti jotakin suurta ja vanhaa tuvanpöytää, joka on nähnyt jo aterian jos toisenkin. Luulisi näin ollen kestävän meidänkin kemut!
Pöydän kaveriksi hankitaan valkoisia puu- ja metallituoleja suloisesti sikin sokin. Ei haittaisi lainkaan vaikka löytyisi joitakin pinnoiltaan jo vähän epätasaisia ja kenties hiukan harmahtavia yksilöitä. Luulen nimittäin, että terassimateriaaliksi valitun komposiitin vastapainoksi tarvitaan jotakin vähemmän sliipattua.

Ruokailualueen lisäksi toiveissa on pieni oleskelualue, kenties pari sohvaa tai lepotuolia ja pikkupöytä. Lisäksi tietysti lyhtyjä, kynttelikköjä ja upottavia tyynyjä. Suuremmalla joukolla juhlittaessa viltit ja tyynyt voi levittää nurmikolle.

Vielä ei ole mitään hankittuna, mutta projekti on edistynyt niin hyvää tahtia, että kohta alkaa se hauskin osuus: pikkujuttujen hankinta! Mies hiukan hämmentyi, kun ryhdyin kesken terassin materiaalivalintojen puhumaan tyynyjen väreistä ja puissa hulmuavista verhoista. Mutta hei! Mielikuvien avulla jaksaa ne tylsät perustusten tekovaiheet, jolloin kylmä raparperimehu lepotuolissa tuntuu kaukaiselta unelmalta.

Trine  

Voi pientä lasta(a)

Päivän piti mennä ihan eri tavalla.
Piti siivota ja touhuta ihan tavallisia juttuja.
Kertoilla täällä blogin puolella meidän terassiprojektista.

Sitten kävi näin:

Kohtaaminen mattotelineen kanssa ei päättynyt onnellisesti ja seuraavat 2 viikkoa kuopuksen käsi on lastoitettuna.

Urhea, ihana pikkuiseni, kyllä se pian paranee.
Trine

Vieraissa kengissä

Omissa kengissä

"Sä voisit pitää meille jonkun super-Marjo koulutuksen, kun sä saat aina niin paljon aikaan!"

Siis ihan oikeasti noin sanottiin minulle tänään.
Vuosisadan illuusio on luotu!

Hämmentävää, kertakaikkisen hämmentävää.

Että minusta, juuri minusta joku voi ajatella, että "saapa tuo tyyppi paljon aikaan".Kommentin lausuja oli tietysti vielä se henkilö, jolla kuvittelen elämän olevan matonhapsuja myöten ojennuksessa. Ja juuri hän kuvittelee, että minä saa paljon aikaan. Siis minä, jolla samat pyykit roikkuu useamman päivän pyykkitelineessä ja kasvimaan rikkaruohot rehottavat onnellisena usein kesän loppuun asti. Juuri tälle ihmiselle olin kuitenkin välittänyt itsestäni kuvan aikaansaapana henkilönä.

Kyseinen kommentti, kuten kohteliaisuudet niin usein tekevät, sai aikaan jotakin positiivista: tajusin, että ehkä myös niillä henkilöillä, joiden itse kuvittelen tekevän tehokkaasti koko ajan jotain ja pitävän elämän täysin hallinnassa on pyykit lajittelematta ja jääkaapin takanurkassa jokin tunnistamaton rasia. Ehkä muillakin on eteisen (olohuoneen, keittiön) lattialla hiekkaa ja pöydän nurkassa aina kummallisen ehtymätön  pino sekalaista paperisälää?

Ja ehkä se kaikkein tärkein juttu olisi ylläpitää myös itselleen sitä illuusiota, että "hei mähän oon aika aikaansaapa tyyppi!"

Trine

Kesäkurpitsa-linssilasagne

Tiedän, tiedän.

Lasagnelevyjen korvaaminen kesäkurpitsalevyillä on varmaan so last season.

Kaikkihan niin on jo tehnyt. 

Nyt ruokablogeissa ollaan jo ilmeisesti siirrytty lehtikaalisipseihin ja Henri Alenin (kuulemma tajunnan räjäyttävään) tomaattikastikkeeseen.

Noh, meillä kokeillaan lehtikaalisipsejä ja Alenin Mutti-soosia varmaan vuonna 2017, kun nyt vasta mennään tässä "pastan korvaaminen muilla raaka-aineilla"-vaiheessa.

Mutta pidemmittä puheitta; kesäkurpitsalasagnea ei ole kehuttu turhaan! Omassa versiossa korvasin jauhelihan linsseillä ja maustin linssikastikkeen sillä, mitä kaapista löytyi. Juustokastikkeen tein kevyenä, muna-raejuustokombona. Kokonaisuus oli tosi maukas, mutta kevyt! Juuri passeli näihin vähän kylmempiin kesäpäiviin, jolloin pelkkä salaattilinja ei riitä pitämään kylmyyttä kropasta poissa.

Kesäkurpitsa-linssilasagne à la Trine

1 suuri kesäkurpitsa

Linssikastike:

2 sipulia
2 purkkia vihreitä linssejä (käytin go greenin tarjoiluvalmiita 285g purkki)
2 kynttä valkosipulia
1 kasvisliemikuutio
1 tl grillimaustetta
1 tl oreganoa
ripaus mustapippuria
2 rkl ketsuppia
500g tomaattimurskaa 

Juustokastike:
2,5 dl raejuustoa
1 muna
ripaus suolaa 

Päälle:
70g fetaa 

1. Aloita leikkaamalla pestystä kesäkurpitsasta pitkittäissuunnassa noin puolen sentin paksuisia levyjä.

2. Itketä kesäkurpitsoista ylimääräinen neste pois asettamalla kesäkurpitsalevyt leivinpaperille ja ripottelemalla niiden päälle suolaa. Kun kesäkurpitsan pinta näyttää vetiseltä (noin 5-10 minuutin kuluttua), pyyhi talouspaperilla ylimääräinen vesi pois. Käännä levyt ja toista sama menettely (suolaus, itketys, pyyhkäisy) toisellekin puolelle. 

3. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista linssikastike kuullottamalla sipulit ja valkosipuli pannussa. Heitä sekaan kasvisliemikuutio, linssit, mausteet, tomaattimurska ja ketsuppi ja anna tekeytyä rauhassa liedellä pienellä lämmöllä samalla kun itketät kurpitsoja ja teet juustokastiketta.

4. Valmista juustokastike soseuttamalla kaikki ainekset blenderissä/sauvasekoittimella, kunnes koostumus on tasaista.

5. Voitele vuoka öljyllä ja lado pohjalle kerros kesäkurpitsalevyjä (käytä noin 1/3 levyistä). Levitä päälle 1/3 juustokastikkeesta ja juustokastikkeen päälle 1/3 linssikastikkeesta. Jatka aina järjestyksessä kesäkurpitsat, juustokastike, linssikastike. Murskaa feta viimeisen linssikastikekerroksen päälle. 

6. Paista 200 asteessa noin tunti, kunnes kesäkurpitsat ovat täysin pehmenneet.

Tätä teen varmasti uudestaankin ja aion myös kokeilla perinteisempää jauheliha-kesäkurpitsalasagnea muulle perheelle. Ohjetta voi muutenkin soveltaa aika huoletta esimerkiksi fetan voi korvata myös muulla juustolla, kuten mozzarellalla. 

Ihanaa kesäkuun alkua ja makoisia hetkiä toivottelee,

Trine