Julen efter

Joulusta on jäljellä enää konvehtirasian pohjalla pyörivät karpalo- ja ananaskonvehdit ja neulasia varistava kuusi.

Ja nippu huisin hauskoja muistoja tietty!

Joulun aikaan saatiin viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa; aattona juhlittiin minun perheen kanssa ja joulupäivänä tupa tuli täyteen miehen sukulaisia. Ja koska aattoillan juhlijoista osa jäi yöksi, vaihtuivat kemuihin osallistujat joulupäivänä melkein lennossa! Juhlien järjestämiseen liittyy aika paljon touhua ja tekemistä, mutta en missään nimessä valita! On ehdottomasti vain positiivinen ongelma, että kahdeksan hengen pöydän ääreen sulloutuu syömään kolmetoista henkeä.

Oman lisänsä tuo se, että molempien suvuissa on lapsille samanikäisiä leikkikavereita. Aattona olohuoneen ikkunaan liimautui viisi pientä nenää valvomaan pukin tuloa.

Ja tulihan se!

Aikaisempina vuosina tontut ovat jättäneet paketit ovelle, mutta oi onnea ja iloa, kun pukki tänä vuonna ehti itse paikalle. Riittää varmasti sekä aikuisilla että lapsilla muisteltavaa. 

Tämä valmisteluvaiheessa otettu kuva näyttää olleen ainoa räpsy itse aattoillan aterialta. 

Arkeen paluu on sujunut- no, vaihtelevasti. Mies on kyllä jo mennyt töihin, mutta lasten kanssa ollaan kyllä haahuiltu yöpuvuissamme pitkälle puoleen päivään. Pukki toi uusia pelejä, joita on ollut tosi kiva pelailla yhdessä. 

Hassua, miten pelien pelaaminen tuntui vielä hetki sitten ihan mahdottomalta ajatukselta. Enkä tarkoita pelejä vain lasten kanssa, vaan aikuisten peli-iltoja. Meillä lapsuuden jouluihin kuului aina tosi tiiviisti erilaiset lautapelit. Parina edellisenä jouluna lasten ollessa todella pieniä, pidemmille pelisessioille ole oikein ollut aikaa. Tänä jouluna kaikki mussukat nukahtivat onnellisina erilaisiin majoitusviritelmiin eri puolille kämppää, jonka jälkeen me aikuiset saatiin pelailla ihan keskenämme. Tätä oli odotettu!  

Uutta, toivottavasti yhtä onnistunutta, peli-iltaa ei tarvitse kauaa odottaa. Aattoillan pelipoppoo kokoontuu saman pöydän ääreen jo uutta vuotta vastaanottamaan. Onnea on omat sisarukset ja niiden hyvin valitut toiset puoliskot!

Nyt vaan täytyy karistaa tää julen efter-fiilis (pöhö ja väsy), jotta saa taas näyttää peleissä kuka määrää!

Trine

Joulupaperin uusi elämä

Joka joulu pakettien avaamista seuraa lievä ahdistus siitä käärepaperin määrästä, joka velloo olohuoneen lattialla. Joka kerta mietin, että nyt kyllä säästän nuo ja käytän ensi vuonna, mutta jotenkin rypistyneet ja teipistä kärsineet paperit päätyvät roskikseen.Usein ongelmana nimittäin on, että papeista ei jää tarpeeksi suuria paloja siisteinä jäljelle, jotta niitä voisi käyttää sellaisenaan uudelleen paketoimiseen.

Tänä vuonna päätin olla ajoissa ja mietin jo valmiiksi käyttötarkoituksia vanhoille joululahjapapereille.
Tässä siis muutama idea pinterestin ihmeellisestä maailmasta:

1. Pienistäkin paloista voi tehdä kauniita rusetteja paketteihin. Ohjeet ja kuva täältä (100layercake.com)
2. Vaikka vanhoja papereita ei sellaisenaan voisikaan käyttää ensi jouluna, voi niistä tehdä kivoja koristeita uusiin paketteihin (Kuva babybites.com)
3. Tämä kihararusetti on hauska idea muutenkin paketoinnissa (simply julie)
4. Tai miten olisi paketin päälle tälläiset tähdet. Jo pienistäkin jämistä saisi tehtyä paljon koristeita. (showhome.com)


Onnistuisikohan tuo papereiden säilöntä ja uudelleen käyttö oikeasti näillä vihjeillä tänä vuonna?
Olisko kenelläkään muita vinkkejä?

Trine

Joulutouhuja

Onko teillä jo tehty paljon jouluvalmisteluja?

Meillä moni juttu on vielä suunnitteluasteella, mutta pipareita ollaan jo lasten kanssa leivottu. Aikaisempina vuosina käytössä on ollut äidiltä peritty ohje, mutta tänä vuonna resepti oli hukkunut jonnekin leivontalaatikon uumeniin. Käyttöön pääsikin anopin vanhasta kotitalouskirjasta löytynyt pipariohje.

Omasta mielestä äidiltä saatu ohje on edelleen ehdoton ykkönen, mutta tuli näistäkin hyviä.
Miehen mielestä erityisen hyviä, sillä näissä oli "hyvä, kuivan rapsakka rakenne".

Heh, toi on hauska toi mun kuivakoita asioita rakastava mies.
Sitä vaan ihmettelen, miten se on valinnut näin mehukkaan naisen vaimokseen ;)

Omiin lapsuuden jouluihin liittyy monta onnellista muistoa, mutta yksi ihanimmista on juuri piparien leipominen.

Kuinka me kolme pientä vaatteet jauhoissa autoimme.

Kuinka isä vahti paistuvia pipareita ja äiti touhusi jouluessussaan. Siinä puna-mustassa, jota käytettiin vain jouluna.

Kuinka yksi meistä lapsista jäi leipomaan ja toiset sujahtivat pöydän alle odottamaan taikinapalloja, joita leipomaan jäänyt tiputteli rikoskumppaneilleen vaivihkaa.
Ja vanhemmat eivät muka huomanneet.

Oli liikuttavaa, kuinka sama kaava toistuu nyt omien lasten kanssa.
Kuinka nuo sisarukset hihitellen tekivät suunnitelmia, miten taikinansyönnin saisi maksimoitua.
Tärkeintä taisi olla juuri tuo suunnitteluvaihe, ei niinkään syöminen vaikka kyllä se makea taikinakin kiitettävästi maistui. 

Lopulta jauhoa löytyi jopa tukasta ja yhdestä erästä tuli "hyvin paistunut", mutta leipureilla oli kivaa!


Enää muutama yö jouluun!
Trine

Joululahjavinkit osa 2 (+ripaus lähimmäisenrakkautta)

Viimeksi pistelin niitä pikkupoitsun lahjatoiveita ja nyt vuorossa ovat aarteet, joista tiedän ainakin meidän kohta 5-vuotiaan innostuvan. Kuten aikaisemmin taisin mainita, ykköstoiveena on kuitenkin Baby born-nukke, joten todennäköisti nämä muut lahjaideat jäävät meillä nyt jouluna toteuttamatta. 5-vuotissynttärit kolkuttelevat ovelle jo heti alkuvuodesta, joten näitä katselen sillä silmällä varmaan taas tammikuussa. 

1. Voi vitsi mikä viitta! (Wild Things Funky Little Dresses) 2. Kaunis printti seinälle (Monde Mosaic) 3. Söpö mekko ensi vuoden juhliin (Scarlet Black London) 4. Tähän korkkitaulukarttaan olisi hienoa merkitä yhteiset matkakohteet (Luckies)
5. Projektori, jolla voi tehdä älypuhelimesta oman leffateatterin, wow! (The Little Boys Room) 6. Suloinen kettulaukku vaikka salapoliisin tarvikkeille (The Little Picture Company)
Kaikki tuotteet: Not From the HighStreet

1. Meidän pikku salapoliisille tämä Spy Camera olisi varmasti mieluinen (Moulin Roty) 2. Ihan oikea kamera pikku paparazzille (Lomography) 3. Pehmeä kissa vaikka unikaveriksi (Maileg) 4. Kyllä näillä kelpaisi leipoa (saisiko tämän väriset myös äidille?) (Le ToyVan) 5. Puinen paahdin kotileikkeihin (Little Ella James) 6. Prinsessa ja herne (Maileg)

Välillä ainakin itselle tuntuu näitä lahjoja katsellessa käyvän niin, että haluaisi ostaa lapsilleen paketin jos toisenkin. Toinen toistaan ihanampia tavaroita on maailma pullollaan ja aikuisenkin on välillä vaikea pitää mielessä se, etteivät joulun tärkeimpiä juttuja kääritä lahjapakettiin. Meillä paketteja suurempi lahja on esimerkiksi se, ettei mies ole tänä jouluna töissä. Se, että jälleen kerran saamme viettää joulua runsaalla ja sitäkin laadukkaammalla porukalla- kahden suvun voimin ja vielä kahtena päivänä peräkkäin!

Toiveeni onkin, että mahdollisimman monella olisi yhtä hyvä tuuri. Että varsinkin kaikilla lapsilla olisi ympärillään turvallisia, päihteettömiä aikuisia. Että kukaan ei joutuisi olla yksin, kylmissään tai nälissään. Ja että jokaiselle lapselle olisi se, vaikka pienikin, paketti kuusen alla.

Onneksi nykyään on aika monia mahdollisuuksia levittää joulumieltä laajemmallekin kuin omalle lähipiirille. Yksi parhaista joulumielen nostattajista itselle ovat erilaiset keräykset, joilla voi muistaa niitä, joille joulu on enemmänkin haaste kuin mahdollisuus. Esimerkiksi joulukukat, joita voi lähettää ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella yksinäisille vanhuksille ovat kaunis ajatus. Joulukukkakampanja järjesteään nyt jo viidettä kertaa ja toteuttajiensa mukaan kukat ovat tuoneet aitoa jouluiloa vastaanottajilleen. Vastaanottajasta saa tietää nimen ja iän, kukka valitaan itse. On liikuttavaa kuinka meillä pienempi on puhunut lähetyksen jälkeen suvereenisti "meidän Martasta". Toivon, että vastaanottajalle kukka tuo yhtä paljon onnea ja iloa kuin antajilleen.

Vanhuksille lähetettävien kukkien lisäksi monet seurakunnat ja nuorkauppakamarit ovat keränneet lahjoja lapsille, joilla ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta jouluna pakettiin. Esimerkiksi Turussa seurakunnan keräys oli niin suosittu, että se lopetettiin etuajassa. Kunpa tämä antamisen ilo leviäisi kattamaan koko vuoden!

Tästä tuli nyt aika outo kirjoitus, jossa sekoittuvat "hei katsokaa, mitä ihanaa TAVARAA!" ja "muistetaan joulun aineeton puoli".
Mutta sellainenhan tämä joulu taitaa aika monelle länsimaalaiselle olla.

Hämmentävä sekoitus kimalletta ja säihkettä sekä hiljentymistä ja lähimmäisenrakkautta.

Onneksi joulu taitaa olla niin suuri juhla, että siihen mahtuvat molemmat puolet.
Ja jälkiruoaksi muutama pipari.

Iloista joulun odotusta!
Trine

Me and my boy

Esikoinen lähti tänään katsomaan Pähkänsärkijää mummun ja faarin kanssa ja mies suuntasi töihin.
Näin ollen minä ja pikkumies jäimme kahdestaan koko illaksi.

Hämmentävää miten harvinaista herkkua on viettää kuopuksen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Totta kai sitä tulee leikittyä lasten kanssa päivän mittaan ihan kahdestaankin, mutta tälläinen kokonainen ilta ihan vaan pienemmän kanssa hengaillen on kyllä poikkeus.
Ihana sellainen.

Iltaan kuului elokuva (Autot), disco (hurjaa pyörimistä japanilaisen indiepopin tahtiin) sekä iltapalaherkuttelu (pannukakkua, jee!). Yksi kohokohta oli myös kirjojen luku: kahden tai useamman lapsen perheessä kun on aika harvinaista, että saa itse valita kirjan toisensa perään.
Siis ilman, että joka toinen kirja on siskon valitsema prinsessakirja.

Tälläinen rauhallinen koti-ilta tuli kyllä tarpeeseen! Eilen oli tämän syksyn viimeinen tentti ja ensi viikolla enää muutamia kirjallisia töitä. Sitten aloitankin jo pitkän joululoman, joka (ainakin miehen puheiden mukaan) "tulee kyllä niin tarpeeseen". Ja tottahan se on; kyllä loma tuntuu ihan erilaiselta nyt, kun touhua on ollut enemmän myös kodin ulkopuolella. Sekä hyvässä että pahassa. Edelleen pientä haikeutta on ilmassa johtuen tästä elämänmuutoksesta, etten ole enää lasten kanssa kokopäiväisesti kotona. Mutta vielä enemmän kuin haikeutta tunnen kiitollisuutta. Sain olla useamman vuoden hoitamassa lapsia kotona, ihan kuten olin aina toivonutkin. Ja nyt olen saanut palata kehittämään itseäni niiden asioiden pariin, jotka minua kiinnostavat. Muutos ei ole aina tuntunut helpolta (=niinä iltoina, kun muut ovat jo menneet nukkumaan ja minä olen vasta aloitellut raportin kirjoittamista/tenttiin lukua/luentopäiväkirjaa). Mutta niin vain tässä ollaan ensimmäinen syksy viittä vaille pulkassa ja jouluun virittäytymässä.
Erityisen hyvässä seurassa.

Laitettiin muuten pojan huoneen naulakkoon roikkumaan ensimmäiset joulukoristeet. Kun mies huomasi kyseiset ukkelit oli reaktio seuraavanlainen: "Vai mitä, että sä aiot jättää noi joulukoristeet vaivihkaa tohon naulakkoon vuoden ympäri?"

Pakko myöntää, se tuntee mut jo.

Hei, iloista viikonloppua kaikille!
Trine

Joululahjavinkit osa 1

Nyt sen saa jo sanoa...

Joulu on kohta täällä!

Blogit, lehdet ja kaupat ovat jo täynnä joulun odotusta ja nyt on pakko kyllä lähteä mukaan hypeen!

Tiedän, että joillekin joulu on kaupallinen kauhistus, mutta itselle juhlapyhä, johon kuuluu sekä loputon määrä herkkuja että hyvää seuraa ja vielä kaupan päälle kynttilöitä ja tunnelmaa on kyllä aikamoinen unelmien täyttymys!

Koska lahjojen mietintä on pikku hiljaa ajankohtaista ajattelin keräillä muutaman kirjoituksen verran erilaisia ajatuksia siitä, mitä pakettiin voisi laittaa. Ensimmäiset vinkit ovat lähinnä satoa niistä ideoista, joita tuolle meidän kuopukselle käärisin mielelläni pakettiin. Eli kohderyhmänä tuollaiset kohta 3-vuotiaat nassikat. Kaikki tuotteet ovat löytyneet NotOnTheHighStreet-sivustolta, jossa myynnissä on pienten yritysten kekseliäitä tuotteita. Hurjasti juttuja, joita mielellään käärisi pakettiin läheisille. Esteenä ovat lähinnä joidenkin tuotteiden kohdalla hurjat postikulut Suomeen, mutta tuokin on hyvin tuotekohtaista, joten kannattaa kurkata, jos sivu ei vielä ole tuttu!

1. Ihana personoitu leimasin pikku taiteilijoille (Pretty Rubber Stamps)
2. Suloinen robottiprintti huoneen piristykseksi (Rachel Powell) 3. Jos meillä syötäisiin munia aamiaiseksi, tiedän, että tälläinen ritarikuppi olisi ehdoton hitti! (Luckies)   4. Voiko olla enää makeampi teltta! (the Little Boys Room)

1. Suloinen unikaveri ja vähän erilainen hoidettava kotileikkeihin (Ann Moore)
2. Tämä on ehkä sarjaa "oliko sittenkään järkevää?" Mutta lahjansaaja olisi varmasti innoissaan vehkeestä, jolla aiheuttaa kutkuttavaa kauhua kanssaihmisissä (Little Ella James)
3. Meillä on kuopuksella siskon vanha likeabike, mutta jollei olisi, niin tämä lieskavehje saisi varmasti aikaan riemun kiljahduksia  (the Little Boys Rooma)
4. Avaruusjutut ovat kova sana ja puulelut kestävät! (Bee Smart)

Kuvat ovat tavaralahjoista, mutta todellisuudessa moni aineeton lahja pesee kaikenlaisen tavaran mennen tullen. Tiedän, että esimerkiksi elokuvalippu ja lipun kylkeen kiinnitetty 50senttinen elokuvatikkaria varten olisi kultaakin kalliimpi lahja! Tai esimerkiksi liput Huimalaan, Ateneumiin tai Korkeasaareen! Ihania aineettomia lahjoja, joissa korostuvat elämykset ja yhdessä tekeminen.

Miten on, onko teillä jo paketit valmiina?

Ihanaa viikon alkua,
Trine

Onnea Suomi!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Meillä itsenäisyyspäivä on mennyt aika perinteisissä merkeissä sohvalla köllötellen ja itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellen. Erityistä Casual Saturday-fiilistä päivään on tuonut meille pesiytynyt kuumetauti, joka muunsi pukukoodin muotoon villasukat ja yöpuku. Hiukan on sellainen fiilis, että ainakin mun kohdalla kyseessä oli pakkolepo-tyyppinen tilanne. Monta viikkoa on painettu menemään tukka putkella, yöt lukien ja päivät juosten. Lopulta kroppa kertoi, että nyt olisi aika hiukan istuskella.
Ihan rauhassa.

Nyt, kun pahin kuumehuippu on toivottavasti takanapäin osaa tätä tautia ehkä hiukan arvostaakin. Kun tuossa vastaanottoa tiiraillessani katselin samalla lapsia, jotka pelasi yhdessä Arvaa kukaa kahden sinivalkoisen kynttilän palaessa ikkunalaudalla, tuli kröhästä huolimatta hurjan hyvä fiilis. Jos ei pöljä ymmärrä muuten pysähtyä, niin viimeistään flunssa sen pistää istahtamaan ja katsomaan ympärilleen. Ja hyvä niin.

Heh, oli muuten virkistävän innovatiivista Arvaa kuka-kysymystenasettelua, kun pelaajina oli 2- ja 4-vuotiaat. Muun muassa "onko sillä peruukki" ja "voiko sillä olla skeittilauta" ovat kysymyksiä, joita tulen hyödyntämään jatkossa. Myös kaksivuotiaan "näkyykö siltä pää?" (onko henkilö kalju), oli mielestäni oiva tapa muotoilla kulunut kysymys uudelleen.

 

Noihin yllä oleviin kuviin voisi kehittää sellaisen ontuvan aasinsillan, että "kukaan ei ole robotti, aina tulee raja vastaan". Oikeasti tuo robotti muistutti taas vain siitä, kuinka rakkaita pakkausmateriaalit ovat lapsille. Käytiin nimittäin Ingmarilta ostamassa kuopukselle uusi isojen poikien tuoli (oh, how the time flies jne.), joka oli ikeamaiseen tyyliin pakattu litteään pahvipakkaukseen. Kyseinen pahvi on ollut loppumaton askartelumateriaali näinä kuumeen sävyttäminä päivinä. Erityisesti tuollaiset kestävämmät pahvinuket on meillä kovaa huutoa. Hienointa oli, kun tyttö piirsi itse pahville himoitsemansa Baby Born-nuken. Tuli hieno ja hoitaja kanteli innoissaan litteää pahvivauvaa ja sille leikattuja tarvikkeita. Varmisteli kuitenkin, että tietäähän joulupukki, ettei tämä pahvinukke kumoa kuitenkaan sitä joulupukille ilmaistua lahjatoivetta.

Sellaista täällä.

Toivottavasti teillä on ollut kaunis ja hitusen terveempi juhlapäivä!

Trine

Jäässä

Täällä meni muutama päivä ihan jääpuikon jähmeässä olemuksessa.
Kyseessä ei ollut maalämpöpumpussa ollut vika vaan jännityksestä kangistunut Trine.

Tällä kertaa jännityksen aiheuttaja oli alle puolen tunnin luentoalustus toisella kotimaisella.
Pikku juttu?
Tell that to my brain.

Yleensä jopa tykkään esiintyä, mutta nyt epävarmuus omasta kielitaidosta alkoi viime metreillä painaa. Jo viime viikonloppuna esitys kummitteli mielessä ja mitä enemmän sen kummitteli, sitä jähmeämmäksi oma meno muuttui.
Maanantaina, yksi yö ennen h-hetkeä, olo oli jo kuin hidastetussa filmissä.

Ihan hullua miten pienestä jutusta saikin aikaan itselleen sellaisen mörön. Muutenkin jännittelen kyllä asioita aika usein etukäteen, mutta tämänkertainen kokovartalokipsi tuli kyllä yllätyksenä.

Lopulta homma meni onneksi tosi kivasti. Jää suli jo ennen esiintymistä ja itsellä oli taas helppo ja hyvä olla, puoli tuntia meni kuin siivillä.

Ja se hyvä puoli jännittämisessä on, että (Pikku myyn sanoin) ei voi olla rohkea, jos ei pelkää.
Kun jännitys kääntyy uskallukseksi, saa palkinnoksi aikamoisen voittajaolon. Eteenpäin mennäkseen on kai vain välillä otettavia niitä vähän epämukaviakin askelia.

Jäässä oli hetken myös maa, mutta sekin on nyt jo ihan sula.
Omasta vetreentymisestä olen kyllä tyytyväinen, mutta mielellään tuo valkoinen maisema olisi saanut jäädä.
Eritoten, kun salaojaremontin päätyttyä meillä on piha aikamoinen savi-hiekka-multatanner. Tällaisina kosteina päivinä tuntuu, että eteisessä voisi leipoa muutaman heikkakakun...

Mutta kyllä ne kirpeät pakkaspäivät sieltä vielä tulee.
Ja todennäköisesti myös kokovartalojäätyminen tekee jonakin päivänä vielä paluun.
Vaikka sen ei ois kyllä niin väliksi.
Tulisipa lumi ainakin ensin.

Rentoa iltaa ystävät!
Trine

Pienet kulhot silkkimassasta

Ollaan me vähän muutakin tehty näinä tautikaranteeniviikkoina kuin kateltu telkkaria.
Nimittäin kaikki, jotka ovat viettäneet sairaiden lasten kanssa kaksi viikkoa sisätiloissa tietävät, että siinä ajassa on keksittävä rutkasti muutakin tekemistä kuin sohvalla istuminen.
Or else...

Kun värityskirjat, legot, duplot, tarrat, barbit, junaradat, kotidisco, jumppailu, majanrakennus, autoleikit, nukkeleikit  ja lukeminen on jo niin tylsää, on aika kaivaa järeämmät aseet esiin; uudet askarteluvälineet.

Tällä kertaa toin askartelukaupasta silkkimassaa.



Ja nyt tekisi mieli tehdä sellainen Ostoskanava-tyyppinen mainos:
Tahraantuvatko sinunkin kätesi perinteisestä muovailuvahasta? 
Harmittaako, kun muovailemasi taideteokset eivät säily?

Ei hätää muovailun uusi aikakausi on täällä!



Okei,mainos kaipaa vielä vähän hiomista, mutta silkkimassasta tuli meillä ihan selkeä askarteluhetkien nouseva stara. Massa kovettuu huoneenlämmössä 2-24 tunnissa ja on todella kevyttä ja pehmeästi muotoiltavaa. Parikymppiä maksaneessa aloituspakkauksessa oli 10 väriä, joita yhdistelemällä sai loputtoman määrän uusia sävyjä. Lisäinspiraatiota muovailuun antoi se, että näin ihanassa A Beautiful Mess-blogissa vähän aika sitten näitä kauniita korulautasia. Pakko oli päästä matkimaan!

Lopputulos oli askartelijan taitoja vastaava pläjäys, mutta kyllä nuo kupposet tytön huoneessa pinnien säilyttäjinä paikkansa ajavat :) Ja tylsäähän se olisi, jos heti pukkais pelkkää priimaa! (Ei jäisi yhtään tilaa harjoittelulle - hän uskottelee itselleen) . Eli tekniikka vaan kuntoon, niin tästähän sais tehtyä vaikka mitä!

Lasten aikaansaannokset oli rutkasti suloisempia kuin nämä meikäläisen kupposet, mutta koska osa niistä saattaa päätyä pukinkonttiin, täytyy pitää yllä tietty salamyhkäisyys. Tätä blogia saattaa nimittäin seurata muutama utelias silmäpari.
Ja kyllä- puhun juuri teille mummelit ;)

Heippatirallaa,
Trine

Töllö-pöllö

Voisi luulla, että kotona vietettyinä vuosina olisi ollut aikaa katsoa telkkaria.
Lökötellä lasten kanssa laiskanlinnat pehmeiksi.
Pötkötellä päiväuniaikaan oman sarjan parissa.

Todellisuudessa meillä ei lasten  kanssa ole paljon telkkaria töllötelty, sen klassikoksi muodostuneen Pikku Kakkosen lisäksi.

Kuten olen kuitenkin varmasti useaan otteeseen maininnut, on tämä syksy ollut vähintäänkin...mielenkiintoinen.

Uusia kuvioita koettu ja tauteja sairastettu.

Uusista kuvioista uuvahtanut äiti ja sairaana olevat lapset ja siippa on tarkoittanut sitä, että meidän poppoo on istahtanut aika usein tuohon soffalle katsomaan laatuviihdettä.

Kai se on myönnettävä, että muutaman kerran on käynyt niinkin, että vanhemmat katsovat lasittunein silmin Huutokaupan metsästäjiä, kun lapset piirtelevät. No näitäkin kai mahtuu elämään.

Mutta sitten on niitä kertoja, kun ohjelman myötä syntyy lähes harras, yhteenkuuluvuuden tunnetta lujittava hetki. Esimerkiksi SuomiLOVEa katsoessa, sitä katsoi samaan aikaan kiitollisuudella niitä ihmisiä ympärillään, joille itse haluaisi omistaa laulun.

Kiitollisuuden lisäksi tuli monta kertaa mieleen, että voi kunpa...

Voi kunpa telkkarista tulisi enemmän tällaisia ohjelmia, jotka levittävät ympärilleen rakkautta.
Voi kunpa meillä olisi ohjelmia, joissa ei potkittaisi osallistujia yksi kerrallaan pihalle, vaan pyydettäisiin joku tärkeä mukaan.

Koska niinhän on paljon parempi, yhdessä.
Yhdessä ruudun molemmilla puolilla.

Ihanaa iltaa kaikille,
Trine




Ps. Videona Juha Tapion ja Anna Puun Planeetat, enkelit ja kuu. Erityisesti alkusyksystä, kun lapset ikävöivät ja oireilivat päivähoidon aloitusta, löysin tästä kappaleesta jotakin sellaista haikeutta ja luopumista, joka kolahti ja kovaa.
Esimerkiksi tuo terveiset minä-minä-maasta osui siihen kohtaan, jossa äitien syyllisyys asustaa...

Siihenhän tuon SuomiLOVEN ja laulujen voima perustuu; kappale, joka kertoo todellisuudessa jostain ihan muusta, voi tiettynä hetkenä tuntua henkilökohtaiselta.
Sanat, jotka on tarkoitettu jollekulle ihan toiselle, ovat siinä hetkessä tarkoitettu juuri minulle.

Matikkapää

Viime viikkoihin on mahtunut paljon, jopa liikaa.

Ei tarvitse olla matikkanero ymmärtääkseen, että yhtälö

salaojaremontti+vesirokko(x2)+luentokiireet+miehen leikkaus 

johtaa lopputulokseen, jossa stressikertoimella on perässään liian monta nollaa.




Mutta niinhän se on, että tällaiset hoppuviikot tulevat, jos ovat tullakseen.

Ei auta kuin vetää syvään henkeä ja ottaa hetki kerrallaan.
Odottaa, että toipilaat toipuvat, remontit valmistuvat ja omat luentokiireet helpottavat.

Ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin itsellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Nukkua riittävästi, syödä hyvin ja jättää myöhemmin hoidettavat asiat myöhemmäksi.
Kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä nyt.

Se tällaisissa ruuhkajaksoissa on kummallista, että vaikka tietää, että oman jaksamisen kannalta esimerkiksi monipuolinen ravinto auttaisi jaksamaan, lipsahtaa ainakin minulla stressiviikkoina usein ruokapolitiikka linjalle karkki ja cola. Väsymys houkuttaa tarttumaan nopeisiin energianlähteisiin, vaikka pitkällä tähtäimellä karkki vain pahentaa nuutunutta oloa. Säälien ajattelen välillä aivoparkojani, jotka rämpivät luentoja läpi pelkän suklaan voimalla.

Rakas pääkoppani,
ymmärrän, että alituisesti vaaniva migreeni on merkki siitä, etten ole pitänyt sinusta riittävän hyvää huolta. Toivon, että välität vilpittömän anteeksipyyntöni myös jumissa oleville niskoilleni sekä colan kiihdyttämälle sydämelleni.

Lupaan aloittaa seuraavan aamuni lempeällä lenkillä ja kulhollisella luonnonjogurttia ja marjoja.

Yhteistyöterveisin,
Trine

ThinkDirty!

Ootteko ikinä seisseet kosmetiikkahyllyllä ja miettineet, mikä putiloista olisi se vähiten vaarallinen valinta?


Se, joka ei sisältäisi parabeenejä, mikromuoveja, ftalaatteja ja mitä näitä kauheuksia nyt on.
Se, joka oikeasti ois ekologinen ja terveellinen vaihtoehto. (Ja joo tiedän, että yhtälö ekologinen+terveellinen+kosmetiikkahylly on aika epätodennäköinen)


Ootteko ikinä seisseet siinä kosmetiikkahyllyllä ja miettineet näitä juttuja ja kuitenkin tarttuneet siihen perinteiseen, tuttuun ja ehkei-niin-turvallisen-terveelliseen purteloon?
Siihen, jossa on varmasti pisin lista aineita, joista ei ole ostohetkellä (tai myöhemminkään) itsellä mitään hajua.

Minä olen.

Monesti, ah niin monesti, aikomus on ollut ihan toinen.
Aivan vilpitön.

Mutta jotenkin sen listan selvittäminen tuntuu työläältä; kuin opettelisi uuden kielen siinä kosmetiikkaosaston kirkkaissa valoissa.

Mutta huoli pois! Nyt on tullut vastaus meille kaikille (laiskoille) huolestujille!

ThinkDirty App!

Kuva: ThinkDirty

Ootteko kuulleet?
Kyseessä on siis sovellus puhelimeen, jonka avulla kosmetiikkatuotteen viivakoodin skannaamalla saa tietoa tuotteen potentiaalisesti haitallisista ainesosista. Lisäksi sovellus pisteyttää tuotteet asteikolla 0-10 (0=neutral, 10=dirty). Sovelluksesta löytyy myös  vinkkejä vastaavan, "puhtaamman" tuotteen valintaan.

Ihan huipun kuuloinen juttu ja ensimmäisten testien myötä myös oikeasti toimiva!

Sovelluksen voi ladata ilmaiseksi iPhoneen tai iPadiin ja meillä jopa mies innostui skannaamaan omia tuotteitaan! Vielä on useita omia tuotteita skannaamatta, mutta tähän mennessä esimerkiksi lähes kaikki Dermalogican tuotteet on skannailtu. Tai itse asiassa mikäli omistaa useampia tuotteita samasta sarjasta, on helpompaa käyttää etsi-toimintoa, kuin skannausta. Kirjoittamalla hakukenttään Dermalogica sain pitkän listan sarjan tuotteita, joiden joukosta vain klikkailin käyttämäni. Tulokset eri tuotteiden kohdalla vaihtelivat hurjasti jo yhden merkin sisällä; saipa osa tuotteista täyden kympinkin, joka ei tässä tapauksessa ole mikään hyvä juttu. Esimerkiksi päivittäin käyttämäni Intensive Moisture Repair ja Precleanse joutuivat tähän ei-toivottuun kategoriaan. Sen sijaan esimerkiksi Barrier Repair-tuote sai arvosanan 5. Pullot eivät missään nimessä tulosten johdosta lennä roskakoriin, mutta sovelluksen myötä mietin kyllä kahdesti ostanko tiettyjä juttuja enää lisää niiden loputtua. Kun karsinogeenisyys ja lisääntymistoksisuus välkkyvät punaisina, miettii sitä pakostakin onko se naaman hoito ihan tuon arvoista.  Parasta tässä sovelluksessa onkin mielestäni se, että lisääntyvän tiedon kautta valta siirretään takaisin kuluttajille. Valistuneiden, itselle oikeilta tuntuvien valintojen tekeminen on rutkasti helpompaa, jos taustalla on tietoa, jonka pohjalta päätöksen voi tehdä.

Sovelluksen käyttö ja skannailu jatkuu täällä siis edelleen. Mielenkiinnolla ja hiukan kauhullakin odotan, mitä kaikista käyttämistäni tuotteista löytyy. Miten niitä onkin niin paljon!

Trine

Ps. Plussaa sovellukselle myös siitä, että kyseessä on riippumaton taho, ei siis mikään itseään ekologiseksi mainostavan tuoteperheen tempaus. Suosittelen testaamaan!

Ruuhkajuoksua

Jotakin viime aikojen meiningistä kertoo se, että istuskelen jumppavaatteet päällä koneen ääressä kello 21.22 ja harkitsen starttaavani crosstrainerin hetken päästä.
Koska muulloin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa.

Että terve vaan ruuhkavuodet!

Ja voin vaan kuvitella, että meillä ei varmasti ole edes NIIN kiireistä verrattuna moneen muuhun perheeseen.
Sellaista pientä hässäkkää vaan.
Hässäkkää, jossa se oma jumppahetki jää ihan sinne listan hännille.

Mutta niin se vaan on, että jos se oma jumppailu jää koko ajan sinne häntäpäähän, niin lopulta alkaa se toinen pää (ja niskat) jumittaa.


Joten hauska tutustua yöjumppa, tulemme varmasti tapaamaan vielä monesti.


Ja kai tässäkin jokin vääjäämätön elämän kiertokulku on: teinivuosien yöjuoksut vaihtuvat vauva-ajan yösyötöiksi ja lopulta ruuhkavuosien yöjumpiksi.

Kiinnostaa mikä on se seuraavan vaiheen yötoiminta?
Kertokaa, jos tiedätte! Osaanpahan varautua paremmin kuin tähän mylläkkään!

Rauhallista yötä kaikille,
Trine

Kesälle

Joka syksy se tulee yllätyksenä: kuinka kylmältä tuuli voikaan tuntua bussipysäkillä.

Yhtäkkiä muistaa jokatalviset hahmot painautuneina lasista bussipysäkin seinää vasten.
Kaikki etsimässä sitä yhtä pysäkin nurkkaa, johon tuuli ei iskisi koko voimallaan.
Kaikilla päällä harmaata, mustaa tai ruskeaa.
Joukossa ehkä yksi keski-ikäinen nainen punaisessa villakangastakissaan ja huovutetussa hatussaan.

Syksyn kylmä ja kiire ajoivat tänään koneelle katsomaan kuvia kesältä.
Tuntuu vähän samalta kuin tuoreen eron jälkeen; tietää, että toinen on mennyt, mutta iltaisin, vanhoja kuvia katsellessa... Haluaa huutaa perään ja anoa...
Tule takaisin! Mulla on niin pirun kylmä ilman sua!

Niinpä niin... Tänään illalla, kun mies ja lapset menivät nukkumaan, kaivoin esille viime kesän terassikuvia. Niitä, joita nappailin kesätouhujen lomassa.
Muistelin lämpimiä aamuja ja lempeitä iltoja.
Sitä kuinka lasten kanssa hipsittiin yöpuvut päällä hakemaan iltapalaksi kasvatuslaatikoista herneitä ja mansikoita.
Kuinka hyvältä tuntui lukea kirjaa ulkona.


Ehkä meillä on kesän kanssa vähän on-off-suhde.
Suhde, jossa luotetaan, että pienen eron jälkeen kohdataan entistä rakastuneempina, entistä varmempina siitä, että kuulumme yhteen.

Trine

Update

Kuva: pollot.fi

Kuva: pollot.fi

Kunpa voisin sanoa, että kyseessä oli luova tauko.
Tai vaikka yllättävä matka kuukaudeksi Balille.

Blogihiljaisuus johtui kuitenkin niinkin arkisesta asiasta kuin yhtäkkiä pullolleen täyttyneestä kalenterista ja ylikierroksilla käyneestä mielestä.

Tiedän, tiedän.
Olette kaikki odottaneet päivittäin uutta postausta.
Kärsineet vieroitusoireista ja miettineet missä Trine.



Nyt siis innokkaille faneille (anoppi!) pieni kertaus viime kuun tapahtumista. Ettette nyt ihan putoa kärryiltä.

Based on true and ... events:
38 enemmän ja vähemmän mielenkiintoista luentoa
10 päivää päiväkotiharjoittelua
5 päivää oikeata päiväkotielämää
3 palautettua tilaston tehtävää
2 epäonnist(unutt)a kampaajareissua
lukuisia tunteja koneella, kirjastossa
30 huonosti nukuttua yötä


Seuraavien kuukausien ohjelma näyttää varmasti aika samalta kuin tuo lista; kouluhommia, päiväkotiin totuttautumista, uutta arkea.
Isoa innostusta ja pientä stressiä lomittain.

Mikäli yöunista voi vielä hiukan karsia, on toiveissa vielä yksi lisä listaan:
1 blogikirjoitus/viikko

Pitäkää peukkuja/odottakaa kauhulla!
Trine

Ps. Kuvituksena opiskelun hauska lieveilmiö: tutustuminen kotimaisiin Pöllöt-aurinkolaseihin! Huikean hauskoja ja bambusta valmistettuja, haluan! Jos kiinnostuit kurkkaa ihmeessä pöllöt.fi

Koululainen

Ensimmäinen koulupäivä.

Täynnä haahuilua ja uusia kasvoja.

Huojennusta, kun kaikki muut eivät olleetkaan 18-vuotiaita lapsineroja tulossa suoraan maisteriohjelmaan.

Innostusta, kun tajusi kuinka paljon opiskelua onkaan kaivannut.

Haikeutta, kun pienempi soitti ihanan höpinäpuhelun kesken päivän.

Iloa ja kiitollisuutta, kun kotiin palatessa pöydässä odotti kukkakimppu ja avokadopasta.




Ihan turhaan huolehdin.
Koskahan siitäkin tavasta pääsisi eroon?

Trine


Ps. Jotenkin tuntui oudolta aloittaa koulutaival ilman tuoksukumeja ja Tiimaria. Oh, those were the days!

Loma-loma-loma!

Heipparallaa!

Takana pieni radiohiljaisuus, sillä palattiin eilen viikon reissulta Kreetalta.
Ruskettuneina ja rentoina.
Tai ainakin hiukan vähemmän kalpeina ja stressaantuneina. Heh, tästä tuleekin mieleen maaliskuun Dubain reissu, jonka jälkimainingeissa Helsinki-Vantaalla virkailija kysyi mistä me olemme tulossa. Ei uskonut, kun kerroimme tulevamme Dubaista, ihmetteli miten me olemme ainoat NOIN vaaleina pysyneet. Tänks, juuri tuon halusin kuulla, kun olin hehkuttanut kuinka hyvin tuli väriä.

Noh, mutta asiaan.

Reissu oli ihana; helle, meri ja jäätelö, siinä pääelementit. Ainoa huono puoli oli reissun pituus, mielellään lämmössä olisi loikoillut hiukan pidempäänkin, mutta huomenna täytyy suunnata jo yliopistolle orientoitumaan, joten ei auttanut kuin palata. Suomessa arki ja sade lävähtivät aika reteästi päin kasvoja, täällähän on jo ihan syksy!

Nyt varoitus kaikille reissukertomuksia kaihtaville: lievitin hiukan matkakaipuuta (onko normaalia, että se tulee jo ennen kuin on kotiinsa takaisin päässyt?!?) selailemalla matkalla räpsittyjä kuvia ja ajattelin jakaa tännekin pienen kuvapläjäyksen. Loppujen lopuksi kuvien variaatio oli aika niukkaa, sillä viikko sujui aika tiukasti alueella ranta-ravintola-allas. Jos siis ihmisten -ranta edestä- ranta takaa-kuvat eivät kiinnosta, suosittelen siirtymään toiseen blogiin.

Nauratti, kun tutustuimme norjalaisperheeseen, joka sanoi varanneensa loma AI-VAN viime tipassa; neljä viikkoa etukäteen. Meille Kreeta ja siellä Kato Stalos valikoituivat kohteeksi viikkoa ennen matkaa, huomattavasti aikaisemmin kuin edelliset (päivää ennen tai lentokentällä varmistuneet) kohteet siis. Alunperin mietimme esimerkiksi omatoimimatkaa Lissaboniin, mutta lopulta kotimaan hellejakso oli painanut pakettimatkojen  hinnat niin julkean alas, että ah autuutta, matka neljälle irtosi vain hiukan yli tuhannella eurolla! Ja onneksi näin! Mies totesi paluumatkalla lentokoneessa, että tämä taisi olla onnistuneista reissuista se kaikkein onnistunein!

Kreetan pohjoisrannikolla on tullut viimeksi vierailtua 80-luvun loppupuolella, joten kauhean tuoreessa muistissa alue ei ollut ja Kato Staloksen kylä oli täysin uusi tuttavuus. Tärkeimpänä houkuttimena Kato Staloksessa oli pitkä hienohiekkainen ja lapsiystävällinen ranta. Rannan lisäksi kylässä on vain muutama taverna ja matkamuistomyymälä. Ei siis mikään bilepaikka, mutta ehdottoman toimiva kohde rannasta ja hyvästä ruoasta nauttiville. Ennen matkaa ajattelin, että tekisimme pieniä päiväretkiä ympäristöön, mutta lopulta mutkaton ranta- ja allaselämä veivät voiton. Hotellimme Pegasus sijaitsi rinteessä, pienen kävelymatkan päässä rannasta. Kahden makuuhuoneen ja olo-ruokailuhuoneen huoneisto toimi loistavasti, parvekkeitakin oli sekä allasalueelle että merelle päin. Henkilökunta oli ystävällistä ja muu asiakaskunta rentoa ja iloista.

Hiukan etukäteen mietitytti olisiko elokuu liian kuuma aika matkustaa Välimerelle 2- ja 4-vuotiaiden kanssa, mutta riittävällä nesteytyksellä, aurinkorasvalla ja siestalla selvisi loistavasti! Ainoa selkeä helteen "haittavaikutus" oli iltapäivisin rannalla tuliseksi kuumentunut hiekka, joka rajoitti rannalla oleilun aamupäiviin. Kuuma hiekka muodostikin meille päivärutiinin, jossa aamupäivä nautittiin hiekkaleikeistä ja meressä uimisesta ja iltapäivällä lounaan ja siestan jälkeen hipsittiin hotellin uima-altaalle pulikoimaan.

Lasten kanssa Kato Stalos toimi loistavasti, etenkin kun toiveena oli istuttaa lapset ämpäreiden kanssa aurinkovarjon alle, lätkäistä suojakertoimet iholle ja lötköttää lahnana badenbadenin jouset joustaviksi. Kato Staloksen keskellä kulkeva tie oli jokseenkin vilkasliikenteinen, joten ihan paras mahdollinen se ei kuitenkaan ollut rentoon kuljeskeluun. Kreikassa hätkähdyttää kuitenkin aina loman helppous: kaikki on pitkälle mietittyä ja helpoksi tehtyä. Moneen kertaan toimivaksi todettua. Ja silti Kreikka on aina jotenkin hiukan rosoisempi kuin esimerkiksi Espanjan rantalomakohteet. Ja ehdottomasti vain positiivisessa mielessä.

Kun vain pääsisi pian uudelleen!
Aurinkoisia elokuunpäiviä toivottelee,
Trine

Kaksi hauskaa tuttavuutta

Kuva: Emily McDowell, ilmestynyt blogissa A Cup of Jo 

Yksi suosikkiblogeistani on Joanna Goddardin A Cup of Jo. Goddard on new yorkilainen ammattibloggaaja, joka on aikaisemmin työskennellyt lehtien ja brändäyksen maailmassa. Moni, moni, moni Joannan jutuista kolahtaa ja antaa inspiraatiota, viimeisimpänä Joannan yhteistyö Emily McDowellin kanssa. Vai mitä sanotte tuosta yllä olevasta kuvasta? Nauratti, kun tajusi, että ainakin tuo ruoka-aikojen täydellinen unohtaminen ja outojen telkkariohjelmien katselu osui ihan nappiin. Vaikka eipä tuota yksinoloa enää nykyisin juurikaan ole. Mutta jos olisi, niin Nutellan syöminen suoraan purkista kuuluisi varmasti päivän ohjelmaan.

Samassa sarjassa Joannan blogissa ovat ilmestyneet Emily McDowellin kuvittamina kysymykset:

What's really in your bag?
Purkkapussista karanneita purukumeja, hiekkaa, kolme huulikiiltoa, vanha elokuvalippu, pinkkejä pompuloita (not for me, I promise) ja pariton lapanen (elokuussa, I know)

My totally normal childhood obsessions
Trollit, tuoksukumit, pikkuletit, Kauniit ja Rohkeat (erityisesti Kauniit ja Rohkeat)

sekä

Things from the back of the fridge
Epämääräinen rasia tuntematonta ainetta, vuonna 2013 vanhaksi mennyt sitruunamehu, uudestaan ja uudestaan ilmestyvä mansikkahillotahra



Emily McDowellin kuvituksiin tutustuin juuri A Cup of Jon kautta. McDowell kuvittaa esimerkiksi hauskoja kortteja, muistivihkoja ja käsipyyhkeitä. Kaikkea tarpeellista ja lähes välttämätöntä tavaraa siis.

Sounds like a plan!

Todenmukaisempi kuin "Onnea valmistuneelle!"

Oh so true!

Tai entäs tämä printti seinälle? 

Miksi kaikki muut vaikuttavatkin netissä niin... täydellisiltä?!?

Ihanaa torstai-iltaa kaikille! Huomenna onkin jo perjantai! (Jos joku ei sitä tiennyt)

Trine


Ps. Toteutin kiltisti postiivisen kommentoinnin missioni tänään juuri Joannan blogissa. Eilen vierailin ihanan Emilian luona, jonka rohkeus ja kauniit kuvat ovat tehneet vaikutuksen!