Reppu selkään (kotona)

Huh, aamulla soitin viimein päiväkodin johtajalle, ettemme ota tarjottua paikkaa vastaan.

Syitä oli monia, päälimmäisenä päiväkodin sijainti ja onneton pihapiiri. Lisäksi lopputulokseen vaikutti se, että jos lapset aloittavat vasta tammikuussa, nuorempi pääsee suoraan aloittamaan 3-vuotiaiden ryhmässä. Nämä ja muutama muu syy johtivat siihen, että syksy yritetään sumplia niin, että minä aloitan opiskelut, mutta hiukan hitaammalla tahdilla ja mies hoitaa lapsia arkivapainaan, jolloin minä ehdin luennoille. Katsotaan kuinka sujuu...

Takaraivossa jyskyttää pelko siitä tarjotaanko meille myöhemminkään mitään muuta vaihtoehtoa tai jopa päiväkotipaikkaa vieläkin kauempaa. Asuinalueellamme päiväkotien paikkatilanne on auttamattoman huono (ollut jo vuosia) ja tänäkin keväänä 50 lasta jäi kuulemma ilman lähialueen hoitopaikkaa. Päivät muodostuvat kohtuuttoman pitkiksi niin lapsille kuin vanhemmillekin, jos lapsi täytyy kuskata aivan toiselle puolelle pääkaupunkiseutua.

On nää hankalia juttuja. Tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville!

Kun päätä alkaa kiristää vaihtoehtojen pähkäily, keskityn hetkeksi johonkin ei niin tärkeään. Johonkin vähän hömppään.

Kuten reppuihin!

Kuopukselle ostetaan nimittäin oma reppu nimipäivälahjaksi alkoi päiväkotielämä tai ei. Alla hyviä vaihtoehtoja:

1. Fjällraven Kånken mini 2. Coq en Pâte Mibo Penguin

Etsyn herkut: 1. Littlepacks 2. Jelly Lou Creations 3. Little Fawn Design

So Young robotti-reppu

Tärkeintä repun valinnassa on tietysti miettiä käyttäjää; mikä olisi lapselle hyvä reppu? Repun koko on tietysti yksi ratkaiseva tekijä. Lisäksi arvostan rinnan yli kulkevaa remmiä, joka varmistaa olkainten pysymisen hennoilla hartioilla. Tytöllä on tällä hetkellä Skip Hopin apinareppu, jossa remmiä ei ole ja hihnat valahtavat helposti kyynärtaipeisiin.

Ylläolevista vaihtoehdoista Etsyn kautta löydetyt reput ovat todella mieluisia; hauskoja kuoseja ja sopivan pieniä. Missään niistä ei kuitenkaan ole valmiina rinnan yli kulkevaa remmiä. Uskoisin kuitenkin, että pyydettäessä kyseisen lisäosan voisi varmasti saada pientä erillistä maksua vastaan.

Kånken mini kestää todennäköisesti muotoilultaan parhaiten aikaa, mutta haalistuuko kangas nopeasti ja onko varsinkin tuo keltainen todella arka väri? Ja onko Kånkeneita tarhat ja kerhot täynnä, niin että oman repun löytäminen on vaikeaa?

Coq en Pâten pingviiniä en ole nähnyt livenä, mutta mielikuva repusta on hiukan "löllö" eli enemmän pussimainen kuin napakasti muotonsa pitävä reppu.

So Youngin robottireppu on ihana ja ekologiseksi mainostettu vaihtoehto, rintaremmikin löytyy. Reppua ei vaan saa oikein mistään. Tai jos saa, niin ilmoittele! :)

Oma reppu taitaa edustaa tällä hetkellä meillä jotakin muutakin kuin vain tavaroiden kantovälinettä. Reppuun liittyy mielikuva itsenäistyvästä pienestä, joka ottaa jo ensimmäisiä haparoivia askeleita poispäin vanhemmista. Vaikka kuinka haikealta tuntuu, yritän keskittyä repun luomiin positiivisiin mielikuviin. Ainakin esikoisella ilo ja ylpeys loistivat kasvoilta, kun reppu tuli lahjaksi: "Minä osaan jo näin paljon! Minä olen jo kasvanut nyt näin hienosti!"

Ihanaa perjantaita kaikille!
Trine

Kirja auringossa

Kesällä yksi ehdottomasti parhaista jutuista on löhöillä auringossa ja lukea kirjaa.
Tänään aurinkoon pääsi kuvassa näkyvä Yann Martelin Beatrice och Vergilius. Pidin kovasti Piin elämä elokuvasta, jonka alkuperäistarina on myös Martelin käsialaa. Vielä en osaa sanoa yltääkö Beatrice ja Vergilius ihan samalle tasolle, mutta kyllä tuo on paikkansa kesäauringossa tähän mennessä ansainnut!

Vaikka illat ovat ihanan valoisia, käy hyvien kirjojen kanssa usein niin, että päivän lukuinnostus ei laannu, vaikka hämärä jo laskeutuu. Eilen sain puolen yön jälkeen loppuun Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa: 1 Rakkaus. En malttanut laskea kirjaa kädestäni, vaikka järki sanoi, että herätys aamulla on aikainen herätys ja pää oli jo pehmeä väsymyksestä. Hyvän kirjan ja rakkauden eteen tekee hullujakin juttuja, näemmä :)

Sekä Martelin että Gardellin teokset bongasin ihan itsekseni kirjastosta, mutta erityisen hauskaa on, kun joku tuttu suosittelee jotakin uutta. Tuntuu ihan kuin oppisi tuntemaan ihmisen paremmin, kun näkee millaisista kirjoista toinen pitää. Joten: jos tiedät kirjan joka kannattaa lukea, niin vinkkaa! Vaikka anonyymina, jos et uskalla paljastaa sisintäsi kaiken kansan edessä :)

Trine

Ps. Luen muuten mahdollisimman usein kirjani englanniksi tai ruotsiksi. Jospa se edes jonkin verran estäisi kielitaidon rapautumista, kun muuten mahdollisuudet käyttää muuta kieltä kuin suomea ovat täällä kotona aika rajalliset :) Kannattaa kokeilla!

Helteinen heippa!

Pikainen ja pirteä heippa ja muistutus, että tänään on mahdollisuus vaikuttaa! 

Kuva: Keepcalm-o-matic.co.uk

Kuva: Vegan.info

Vaalipäivän kunniaksi vaikka tällainen pysäyttävä fakta: Sveitsissä naiset pääsivät uurnille vasta vuonna 1971 ja Liechtensteinissä vuonna 1984.
Että hellurei vaan! Mennään me ainakin tänään!

Trine

Huhheijaa!

Viime päivät ovat olleet tapahtumarikkaita.
Reissuja,
uutisia,
yllätyksiä,
säikähdyksiäkin.

Yksi suurista jutuista on ollut tieto syksyn päiväkotipaikasta sekä postiluukusta tupsahtanut hyväksymiskirje opintoja jatkamaan, hurraa!!!

Ja toisaalta...

Hurjaa!

Mielessä pyörii miljoona kysymystä: Nytkö se uusi arki oikeasti alkaa? Kuinka kaikki sujuu? Onko tarjottu päiväkotipaikka juuri meidän lapsille sopiva? Miten toimii arki silloin, kun mies on maailmalla, lapset hoidossa, minulla kasa hommia?
Ja miten ihmeessä nuo murut ovat nyt jo noin isoja?

Olo on haikea, innostunut ja levoton samaan aikaan.

Kuvat ovat esikoisen kerhon päättäjäisistä, joissa omat tunnelmat olivat samat kuin päättäjäisissä yleensäkin; hiukan itkuiset ja hurjan ylpeät. Sama tunnemyrsky on tuttu jo ala-asteen päättäjäisistä, joissa viimeistään On laiva valmiina lähtöön ja Suvivirsi kuristivat kurkkua. Ja joka kerta on tuntunut samaan aikaan hienolta siirtyä eteenpäin ja toisaalta pelottavalta astua uuteen.

Meillä on onneksi tässä vielä kesä aikaa lastailla meidän laivaa hyvillä muistoilla, sylittelyllä ja juttelulla, jotta syksyllä ollaan valmiita siirtymään uusiin kuvioihin.
Ja eiväthän nuo nyt mihinkään sisäoppilaitokseen ole lähdössä, kolmeksi päiväksi viikossa hoitoon vain.

Ja  kun jokin asia päättyy, avautuu mahdollisuus jollekin uudelle, kenties entistäkin antoisammalle jutulle.

Trine

Ps. Viikonloppuna mies on töissä ja me kaahaillaan lasten kanssa tapahtumasta toiseen; maailma tulee kylään ja siivouspäivääkin vietetään. Kaksi ihanaa tapahtumaa samana viikonloppuna, tähän mä olen valmis!

Ravintolapäivän kujeita

 

Meillä tuli eilen mieluisa vieras yökylään ja vielä tänään aamupäivälläkin saatiin nauttia serkkutytön seurasta. Yhdessä lähdettiin Vallilaan katsastamaan ravintolapäivän ruoka- ja kirppistarjontaa.
Sää, seura ja sapuskat olivat loistavat ja löytöjäkin tehtiin! Pidemmän aikaa kuumotellut kaitafilmikamera löytyi kympillä ja vaatteita muutamalla eurolla mm. Tiger of Swedeniltä ja Modströmiltä, jee!

Kotona lapset avasivat hiekkalaatikolle vielä oman pop up- kahvilan.
Pienemmän menulta löytyi kuulemma vichya ja väkevää keittoa, isomman listalla oli "jotakin ihanaa". Tämä kahvila toimii  aina ravintolapäivän hengessä; kaikki saavat leipoa ja myydä, eivätkä hinnatkaan hirvitä.
Mitä nyt kerran keitto maksoi 900 markkaa.
Kertaluontoinen hairahdus, josta selvittiin tinkimällä.

Huomiselle tarjolla olisi mökkireissua ja kirppistapahtumia, mutta taidetaan katsoa vasta aamulla minne nenä näyttää. Kesäpäivään kun tuntuu paremmin sopivan ajatus monesta mahdollisuudesta kuin yhdestä suunnitelmasta.

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Trine

Ps. Kuvista kunnia kuuluu meidän yövieraalle!
Pps. Kuvissa näyttää, että meidän kuopus olisi puettu naparetkelle eikä hellepäivään.
Mut hei, ne viileät aamut :) (ja höperöt äidit)

Arjen murusia

Murulan herkkuja

Kun isompi oli tänään kerhossa, piipahdettiin pienemmän kanssa Tuusulassa lastenvaatekirppis Murulassa. Oli positiivinen uusi tuttavuus!
Siisti ja valoisa paikka ja myynnissä laadultaan ja hinnaltaan hyvää tavaraa! Erityiskiitos ja maininta todella mukavalle Sannalle kassan takana! Kirpputoripöytien lisäksi Murulassa on myynnissä taide- ja käsityötarvikkeita sekä ihania käsitöitä. On pinniä ja pipoa, pussukkaa ja vilttiä sekä todella mainioita herkkukoruja! Jos Murulassa piipahtaminen kiinnostaa, niin kannattaa etsiä facebookista lisätiedot käsiinsä, sieltä saa ajantasaista tietoa mm. tuotteista, jotka tulleet myyntiin.

Meille tarttui Murulasta mukaan iso kassillinen todella mieluisia vaatteita.
Voi riemua ja iloa, kun kirpparilta löydetty tyllihame pääsi uuden omistajansa päälle!
Kyllä oli hyvin käytetty 2 euroa!

"Kato, kun tää pyörii!"

Tyllihameen käytölle oli ihan erityinen syynsä, sillä esikoinen järjesti iltapäivällä ystävänsä kanssa prinsessakutsut. Tytöt olivat jo usena päivänä keskenään supatelleet suunnitelmiaan ja yhdessä äitien avustuksella sovittiin, että tänään oli suunniteltu juhlapäivä. Tällä kertaa tarjolla oli pannukakkua ja prinsessakeksejä (!!!), mutta yleensä juhlien muodostamiseen riittää pelkkä prinsessahame (riippuu päivästä mikä täyttää vaatimukset) ja koristeet päässä, kaulassa tai ranteissa. Tai kaikissa näissä edellisissä :)

Iltahulinaa

Illalla sulateltiin pannukakkuähkyä legokasassa ja odotettiin kiihkeästi isiä töistä kotiin. Lopulta piti mennä iltapalan jälkeen ihan pihalle asti odottamaan ja juoksentelemaan. Ja kyllähän se sieltä vihdoin tuli! Parahiksi kuulemaan sekavan selonteon päivän tapahtumista, kolmesta suusta yhtäaikaa.

Toivottavasti teilläkin on ollut hauska päivä!

Trine

Terveisiä Korkesaaresta!

Terveisiä iltaulkoilulta Korkeasaaresta!

Eläintarhat ovat jotenkin hämmentäviä paikkoja; jollain tavalla pohjattoman surullisia ja toisaalta hurjan hauskoja ja opettavaisia.

Lapset keskittyivät tietysti siihen hauskaan puoleen: kuopus lauloi huuhkajalle 90-luvun klassikkoa, Catcatin bye bye babya ja kyseli taukoamatta haastavia kysymyksiä.

Esikoinen toimi kartan kanssa ryhmänjohtajana.
Parasta olivat kuulemma seeprat, joita ei kyllä nähty ainoatakaan :)

Omista ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta nautin reissusta ihan hurjasti. Saari oli eläimiä lukuunottamatta lähes autio ja oli ihana kävellä ja ihmetellä yhdessä oman porukan kesken. Yllättävän syvällisiä pohdintoja villieläimistä tulee jo 2-vuotiaalta. Toivonkin, että eläintarhareissuista jäisi lapsille mieleen ennenkaikkea uteliaisuus ja kunnioitus eläimiä kohtaan. Valkoposkihanhet ainakin antoivat tasaisin väliajoin konkreettisia muistutuksia siitä, että villieläimille täytyy antaa oma tila ja rauha...

Käytiin me tietysti testaamassa myös saaren pieni leikkipaikka, joka sai erittäin hyvän vastaanoton.
Arvatkaa pyörryttikö näiden kierrosten jälkeen?

Eläimistä omia suosikkeja olivat maailman pienimmät apinat pikkumarmosetit sekä kiinalaiset hirvieläimet, milut. Milut ovat esimerkki eläintarhojen tekemästä lajeja säilyttävästä ja suojelevasta työstä. Milut katosivat luontaisilta elinalueiltaan Kiinasta tulvien ja nälänhädän myötä, mutta tarhattujen yksilöiden ja eläintarhojen suojeluohjelmien ansiosta laji pelastui. Nykyisin miluja on jo palautettu alkuperäisille asuinalueille muodostetuille suojelualueille, mutta täysin luonnonvaraisina niitä ei elä vieläkään.

Mitä te tykkäätte Korkeasaaresta tai eläintarhoista ylipäätään?

Trine

Puistoilua

Aurinko, tule takaisin!

Täällä on sadellut viime päivinä ja voi vitsi, että aurinkoa kaipaa ihan hurjasti! 

Lasten kanssa ollaan ulkoiltu aina, kun pienikin pilkahdus valoa on ollut havaittavissa.

Kuvat on otettu meidän leikkipuistoretkeltä muutama päivä sitten. Hurautettiin hieman kauempana sijaitsevaan kohteeseen pyörällä ja täytyy sanoa, että oon jäänyt aivan koukkuun tuohon pyöräilyyn ja erityisesti perässä vedettävään pyöräkärryyn. Lapset vaan kyytiin ja lihasvoimalla kohti uusia seikkailuja! Tunnelma takana on ainakin tähän asti säilynyt hurjan hyvänä: useimmiten matkaa siivittää laulu ja ylämäessä kannustushuudot: "Hyvä äiti, kyllä sä jaksat!".

Ja hei kyllä me jaksetaan nää sadepäivätkin, eiks je!
Herkkuruokaa ja elokuva, muutama läiskytys lätäkössä, niillä mennään!
Tai jos huomiselle haluaa vielä vähän menevämpää ohjelmaa, niin Helsingin Kaupunginteatterilla on huomenna 10.5 suuri roolivaatteiden kirpputori klo 8-11. Kuulemma 50 rekillistä tavaraa odottaa ostajaansa, hinnat 0,20-100€. Kuulostaa aamuvirkun vaatefriikin taivaalta! Kuka ei haluaisi ostaa Maija Poppasen mekkoa?!?

Ja muistetaan juhlia äitejä, satoi tai paistoi!

AURINKOISTA viikonloppua kaikille toivoen,
Trine

Sisar hento valkoinen (tai musta)

Ensimmäinen ajatus: ei, ei ja ei!

Siis terveyskengät - ihan oikeastiko? Nämäkö nyt pitäisi kesäksi haluta? Olenko ainoa, jolle tulee mieleen kätilöopiston yövuoro?

Ja jos tämä trendi on mennyt ihan ohi, niin ei huolta; veikkaan, että kesällä bongaat aika monet Birkenstockit täällä Suomessakin. Näillä keleillä näitä on nähty sairaaloiden lisäksi lähinnä lämpimämpien maiden blogeissa ja muotilehdissä. Mutta odottakaas vaan helle(- ja terveyskenkä)aaltoa!

Ja paljon hyvääkin näissä tietysti on. Kerrankin muodissa olisi kengät, joiden takia ei tarvitse amputoida pikkuvarvasta tai ostaa tyhjäksi apteekin koko rakkolaastarivarastoa.

Ja kun tarpeeksi pitkään katsoo...

Miten olisi vaikka valkoiset Birkenstockit?

1. Paita: Filippa K  2. Farkut: Levi's Young Modern Demi Skinny
3. Aurinkolasit Ray-Ban 4. Rannekoru: TomShot 5. Kengät: Birkenstock Arizona

Tai esimerkiksi mustaa ja kiiltävää? Vieläkö tulee mieleen rokotus?

1. Laukku: Cromia Perla 2. Aurinkolasit: Ray-Ban Original Wayfarer
3. Paita: Only Fallow 4. Kengät: Birkenstock Gizeh 5. Housut: Only Paris

Ja niinhän siinä käy kuin pillifarkuille männävuosina: onhan ne sittenkin aika kivat.
Vai mitä mieltä olette?

Trine

Linssipyörykät ja fetaomenakastike

Mies lähti tänään Intiaan ja me virittäydyttiin tunnelmaan mausteisten linssipyöryköiden avulla. Erilaiset kasvispyörykät ovat henkilökohtaista herkkuani ja tämä kokeilu pääsi heti suosikkien listalle! Pyöryköiden lisäksi tein nopean kastikkeen fetasta ja omenasta ja täytyy sanoa, että yhdistelmä oli huippu! Jopa mies, joka on yleensä enemmän tuttujen, kotimaisten makujen ystävä, tykkäsi näistä!

Linssipyörykät
2 porkkanaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 dl valmiiksi kypsennettyjä vihreitä linssejä (esim. go green)
2 kourallista seesaminsiemeniä
2 tl tomaattipyreetä
2 tl suolaa
1tl juustokuminaa
1 tl currya
1/2 tl kuivattua minttua
1 muna
1/2 dl korppujauhoja
1 tl sitruunamehua

Raasta porkkanat ja silppua sipulit. 
Kuullota sipulia ja murskattua valkosipulia hetki öljyssä ja lisää porkkanaraaste. Anna pehmetä hetki ja lisää seesaminsiemenet.
Huuhtele linssit ja laita ne pannulla olleen raasteen kanssa monitoimikoneeseen. Surauta tasaiseksi massaksi.
Lisää tomaattipyre, mausteet, korppujauho, muna ja sitruunamehu. Sekoita hyvin.
Pyörittele massasta noin 20 palleroa.
Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia 200 asteessa.

Fetaomenakastike
100g fetajuustoa
2 hyvin hienoksi raastettua omenaa
tilkka sitruunamehua

Lisää raastetut omenat fetan joukkoon ja murskaa haarukalla niin, että feta ja raaste sekoittuvat hyvin. Lisää tilkka sitruunamehua.


Näiden lisäksi vielä raikasta salaattia ja vaikka naanleipää, namnamnam!

Makoisaa viikonloppua kaikille!
Trine

Vapun jälkeen

Lattioilla seilailee serpentiinin jämiä ja me ollaan vaan rötkötelty kotona koko porukka.

Katseltu raekuuroja ikkunasta.
Naurettu ja nukuttu pitkät päiväunet.
Lennätetty ukkeleita vappupalloilla.
Kevennetty munkkiähkyä sosekeitolla.
Nautittu siitä, että tänään ei menty minnekään.

Trine