Reppu selkään (kotona)

Huh, aamulla soitin viimein päiväkodin johtajalle, ettemme ota tarjottua paikkaa vastaan.

Syitä oli monia, päälimmäisenä päiväkodin sijainti ja onneton pihapiiri. Lisäksi lopputulokseen vaikutti se, että jos lapset aloittavat vasta tammikuussa, nuorempi pääsee suoraan aloittamaan 3-vuotiaiden ryhmässä. Nämä ja muutama muu syy johtivat siihen, että syksy yritetään sumplia niin, että minä aloitan opiskelut, mutta hiukan hitaammalla tahdilla ja mies hoitaa lapsia arkivapainaan, jolloin minä ehdin luennoille. Katsotaan kuinka sujuu...

Takaraivossa jyskyttää pelko siitä tarjotaanko meille myöhemminkään mitään muuta vaihtoehtoa tai jopa päiväkotipaikkaa vieläkin kauempaa. Asuinalueellamme päiväkotien paikkatilanne on auttamattoman huono (ollut jo vuosia) ja tänäkin keväänä 50 lasta jäi kuulemma ilman lähialueen hoitopaikkaa. Päivät muodostuvat kohtuuttoman pitkiksi niin lapsille kuin vanhemmillekin, jos lapsi täytyy kuskata aivan toiselle puolelle pääkaupunkiseutua.

On nää hankalia juttuja. Tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville!

Kun päätä alkaa kiristää vaihtoehtojen pähkäily, keskityn hetkeksi johonkin ei niin tärkeään. Johonkin vähän hömppään.

Kuten reppuihin!

Kuopukselle ostetaan nimittäin oma reppu nimipäivälahjaksi alkoi päiväkotielämä tai ei. Alla hyviä vaihtoehtoja:

1. Fjällraven Kånken mini 2. Coq en Pâte Mibo Penguin

Etsyn herkut: 1. Littlepacks 2. Jelly Lou Creations 3. Little Fawn Design

So Young robotti-reppu

Tärkeintä repun valinnassa on tietysti miettiä käyttäjää; mikä olisi lapselle hyvä reppu? Repun koko on tietysti yksi ratkaiseva tekijä. Lisäksi arvostan rinnan yli kulkevaa remmiä, joka varmistaa olkainten pysymisen hennoilla hartioilla. Tytöllä on tällä hetkellä Skip Hopin apinareppu, jossa remmiä ei ole ja hihnat valahtavat helposti kyynärtaipeisiin.

Ylläolevista vaihtoehdoista Etsyn kautta löydetyt reput ovat todella mieluisia; hauskoja kuoseja ja sopivan pieniä. Missään niistä ei kuitenkaan ole valmiina rinnan yli kulkevaa remmiä. Uskoisin kuitenkin, että pyydettäessä kyseisen lisäosan voisi varmasti saada pientä erillistä maksua vastaan.

Kånken mini kestää todennäköisesti muotoilultaan parhaiten aikaa, mutta haalistuuko kangas nopeasti ja onko varsinkin tuo keltainen todella arka väri? Ja onko Kånkeneita tarhat ja kerhot täynnä, niin että oman repun löytäminen on vaikeaa?

Coq en Pâten pingviiniä en ole nähnyt livenä, mutta mielikuva repusta on hiukan "löllö" eli enemmän pussimainen kuin napakasti muotonsa pitävä reppu.

So Youngin robottireppu on ihana ja ekologiseksi mainostettu vaihtoehto, rintaremmikin löytyy. Reppua ei vaan saa oikein mistään. Tai jos saa, niin ilmoittele! :)

Oma reppu taitaa edustaa tällä hetkellä meillä jotakin muutakin kuin vain tavaroiden kantovälinettä. Reppuun liittyy mielikuva itsenäistyvästä pienestä, joka ottaa jo ensimmäisiä haparoivia askeleita poispäin vanhemmista. Vaikka kuinka haikealta tuntuu, yritän keskittyä repun luomiin positiivisiin mielikuviin. Ainakin esikoisella ilo ja ylpeys loistivat kasvoilta, kun reppu tuli lahjaksi: "Minä osaan jo näin paljon! Minä olen jo kasvanut nyt näin hienosti!"

Ihanaa perjantaita kaikille!
Trine