Jäässä

Täällä meni muutama päivä ihan jääpuikon jähmeässä olemuksessa.
Kyseessä ei ollut maalämpöpumpussa ollut vika vaan jännityksestä kangistunut Trine.

Tällä kertaa jännityksen aiheuttaja oli alle puolen tunnin luentoalustus toisella kotimaisella.
Pikku juttu?
Tell that to my brain.

Yleensä jopa tykkään esiintyä, mutta nyt epävarmuus omasta kielitaidosta alkoi viime metreillä painaa. Jo viime viikonloppuna esitys kummitteli mielessä ja mitä enemmän sen kummitteli, sitä jähmeämmäksi oma meno muuttui.
Maanantaina, yksi yö ennen h-hetkeä, olo oli jo kuin hidastetussa filmissä.

Ihan hullua miten pienestä jutusta saikin aikaan itselleen sellaisen mörön. Muutenkin jännittelen kyllä asioita aika usein etukäteen, mutta tämänkertainen kokovartalokipsi tuli kyllä yllätyksenä.

Lopulta homma meni onneksi tosi kivasti. Jää suli jo ennen esiintymistä ja itsellä oli taas helppo ja hyvä olla, puoli tuntia meni kuin siivillä.

Ja se hyvä puoli jännittämisessä on, että (Pikku myyn sanoin) ei voi olla rohkea, jos ei pelkää.
Kun jännitys kääntyy uskallukseksi, saa palkinnoksi aikamoisen voittajaolon. Eteenpäin mennäkseen on kai vain välillä otettavia niitä vähän epämukaviakin askelia.

Jäässä oli hetken myös maa, mutta sekin on nyt jo ihan sula.
Omasta vetreentymisestä olen kyllä tyytyväinen, mutta mielellään tuo valkoinen maisema olisi saanut jäädä.
Eritoten, kun salaojaremontin päätyttyä meillä on piha aikamoinen savi-hiekka-multatanner. Tällaisina kosteina päivinä tuntuu, että eteisessä voisi leipoa muutaman heikkakakun...

Mutta kyllä ne kirpeät pakkaspäivät sieltä vielä tulee.
Ja todennäköisesti myös kokovartalojäätyminen tekee jonakin päivänä vielä paluun.
Vaikka sen ei ois kyllä niin väliksi.
Tulisipa lumi ainakin ensin.

Rentoa iltaa ystävät!
Trine

Pienet kulhot silkkimassasta

Ollaan me vähän muutakin tehty näinä tautikaranteeniviikkoina kuin kateltu telkkaria.
Nimittäin kaikki, jotka ovat viettäneet sairaiden lasten kanssa kaksi viikkoa sisätiloissa tietävät, että siinä ajassa on keksittävä rutkasti muutakin tekemistä kuin sohvalla istuminen.
Or else...

Kun värityskirjat, legot, duplot, tarrat, barbit, junaradat, kotidisco, jumppailu, majanrakennus, autoleikit, nukkeleikit  ja lukeminen on jo niin tylsää, on aika kaivaa järeämmät aseet esiin; uudet askarteluvälineet.

Tällä kertaa toin askartelukaupasta silkkimassaa.



Ja nyt tekisi mieli tehdä sellainen Ostoskanava-tyyppinen mainos:
Tahraantuvatko sinunkin kätesi perinteisestä muovailuvahasta? 
Harmittaako, kun muovailemasi taideteokset eivät säily?

Ei hätää muovailun uusi aikakausi on täällä!



Okei,mainos kaipaa vielä vähän hiomista, mutta silkkimassasta tuli meillä ihan selkeä askarteluhetkien nouseva stara. Massa kovettuu huoneenlämmössä 2-24 tunnissa ja on todella kevyttä ja pehmeästi muotoiltavaa. Parikymppiä maksaneessa aloituspakkauksessa oli 10 väriä, joita yhdistelemällä sai loputtoman määrän uusia sävyjä. Lisäinspiraatiota muovailuun antoi se, että näin ihanassa A Beautiful Mess-blogissa vähän aika sitten näitä kauniita korulautasia. Pakko oli päästä matkimaan!

Lopputulos oli askartelijan taitoja vastaava pläjäys, mutta kyllä nuo kupposet tytön huoneessa pinnien säilyttäjinä paikkansa ajavat :) Ja tylsäähän se olisi, jos heti pukkais pelkkää priimaa! (Ei jäisi yhtään tilaa harjoittelulle - hän uskottelee itselleen) . Eli tekniikka vaan kuntoon, niin tästähän sais tehtyä vaikka mitä!

Lasten aikaansaannokset oli rutkasti suloisempia kuin nämä meikäläisen kupposet, mutta koska osa niistä saattaa päätyä pukinkonttiin, täytyy pitää yllä tietty salamyhkäisyys. Tätä blogia saattaa nimittäin seurata muutama utelias silmäpari.
Ja kyllä- puhun juuri teille mummelit ;)

Heippatirallaa,
Trine

Töllö-pöllö

Voisi luulla, että kotona vietettyinä vuosina olisi ollut aikaa katsoa telkkaria.
Lökötellä lasten kanssa laiskanlinnat pehmeiksi.
Pötkötellä päiväuniaikaan oman sarjan parissa.

Todellisuudessa meillä ei lasten  kanssa ole paljon telkkaria töllötelty, sen klassikoksi muodostuneen Pikku Kakkosen lisäksi.

Kuten olen kuitenkin varmasti useaan otteeseen maininnut, on tämä syksy ollut vähintäänkin...mielenkiintoinen.

Uusia kuvioita koettu ja tauteja sairastettu.

Uusista kuvioista uuvahtanut äiti ja sairaana olevat lapset ja siippa on tarkoittanut sitä, että meidän poppoo on istahtanut aika usein tuohon soffalle katsomaan laatuviihdettä.

Kai se on myönnettävä, että muutaman kerran on käynyt niinkin, että vanhemmat katsovat lasittunein silmin Huutokaupan metsästäjiä, kun lapset piirtelevät. No näitäkin kai mahtuu elämään.

Mutta sitten on niitä kertoja, kun ohjelman myötä syntyy lähes harras, yhteenkuuluvuuden tunnetta lujittava hetki. Esimerkiksi SuomiLOVEa katsoessa, sitä katsoi samaan aikaan kiitollisuudella niitä ihmisiä ympärillään, joille itse haluaisi omistaa laulun.

Kiitollisuuden lisäksi tuli monta kertaa mieleen, että voi kunpa...

Voi kunpa telkkarista tulisi enemmän tällaisia ohjelmia, jotka levittävät ympärilleen rakkautta.
Voi kunpa meillä olisi ohjelmia, joissa ei potkittaisi osallistujia yksi kerrallaan pihalle, vaan pyydettäisiin joku tärkeä mukaan.

Koska niinhän on paljon parempi, yhdessä.
Yhdessä ruudun molemmilla puolilla.

Ihanaa iltaa kaikille,
Trine




Ps. Videona Juha Tapion ja Anna Puun Planeetat, enkelit ja kuu. Erityisesti alkusyksystä, kun lapset ikävöivät ja oireilivat päivähoidon aloitusta, löysin tästä kappaleesta jotakin sellaista haikeutta ja luopumista, joka kolahti ja kovaa.
Esimerkiksi tuo terveiset minä-minä-maasta osui siihen kohtaan, jossa äitien syyllisyys asustaa...

Siihenhän tuon SuomiLOVEN ja laulujen voima perustuu; kappale, joka kertoo todellisuudessa jostain ihan muusta, voi tiettynä hetkenä tuntua henkilökohtaiselta.
Sanat, jotka on tarkoitettu jollekulle ihan toiselle, ovat siinä hetkessä tarkoitettu juuri minulle.

Matikkapää

Viime viikkoihin on mahtunut paljon, jopa liikaa.

Ei tarvitse olla matikkanero ymmärtääkseen, että yhtälö

salaojaremontti+vesirokko(x2)+luentokiireet+miehen leikkaus 

johtaa lopputulokseen, jossa stressikertoimella on perässään liian monta nollaa.




Mutta niinhän se on, että tällaiset hoppuviikot tulevat, jos ovat tullakseen.

Ei auta kuin vetää syvään henkeä ja ottaa hetki kerrallaan.
Odottaa, että toipilaat toipuvat, remontit valmistuvat ja omat luentokiireet helpottavat.

Ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin itsellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Nukkua riittävästi, syödä hyvin ja jättää myöhemmin hoidettavat asiat myöhemmäksi.
Kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä nyt.

Se tällaisissa ruuhkajaksoissa on kummallista, että vaikka tietää, että oman jaksamisen kannalta esimerkiksi monipuolinen ravinto auttaisi jaksamaan, lipsahtaa ainakin minulla stressiviikkoina usein ruokapolitiikka linjalle karkki ja cola. Väsymys houkuttaa tarttumaan nopeisiin energianlähteisiin, vaikka pitkällä tähtäimellä karkki vain pahentaa nuutunutta oloa. Säälien ajattelen välillä aivoparkojani, jotka rämpivät luentoja läpi pelkän suklaan voimalla.

Rakas pääkoppani,
ymmärrän, että alituisesti vaaniva migreeni on merkki siitä, etten ole pitänyt sinusta riittävän hyvää huolta. Toivon, että välität vilpittömän anteeksipyyntöni myös jumissa oleville niskoilleni sekä colan kiihdyttämälle sydämelleni.

Lupaan aloittaa seuraavan aamuni lempeällä lenkillä ja kulhollisella luonnonjogurttia ja marjoja.

Yhteistyöterveisin,
Trine

ThinkDirty!

Ootteko ikinä seisseet kosmetiikkahyllyllä ja miettineet, mikä putiloista olisi se vähiten vaarallinen valinta?


Se, joka ei sisältäisi parabeenejä, mikromuoveja, ftalaatteja ja mitä näitä kauheuksia nyt on.
Se, joka oikeasti ois ekologinen ja terveellinen vaihtoehto. (Ja joo tiedän, että yhtälö ekologinen+terveellinen+kosmetiikkahylly on aika epätodennäköinen)


Ootteko ikinä seisseet siinä kosmetiikkahyllyllä ja miettineet näitä juttuja ja kuitenkin tarttuneet siihen perinteiseen, tuttuun ja ehkei-niin-turvallisen-terveelliseen purteloon?
Siihen, jossa on varmasti pisin lista aineita, joista ei ole ostohetkellä (tai myöhemminkään) itsellä mitään hajua.

Minä olen.

Monesti, ah niin monesti, aikomus on ollut ihan toinen.
Aivan vilpitön.

Mutta jotenkin sen listan selvittäminen tuntuu työläältä; kuin opettelisi uuden kielen siinä kosmetiikkaosaston kirkkaissa valoissa.

Mutta huoli pois! Nyt on tullut vastaus meille kaikille (laiskoille) huolestujille!

ThinkDirty App!

Kuva: ThinkDirty

Ootteko kuulleet?
Kyseessä on siis sovellus puhelimeen, jonka avulla kosmetiikkatuotteen viivakoodin skannaamalla saa tietoa tuotteen potentiaalisesti haitallisista ainesosista. Lisäksi sovellus pisteyttää tuotteet asteikolla 0-10 (0=neutral, 10=dirty). Sovelluksesta löytyy myös  vinkkejä vastaavan, "puhtaamman" tuotteen valintaan.

Ihan huipun kuuloinen juttu ja ensimmäisten testien myötä myös oikeasti toimiva!

Sovelluksen voi ladata ilmaiseksi iPhoneen tai iPadiin ja meillä jopa mies innostui skannaamaan omia tuotteitaan! Vielä on useita omia tuotteita skannaamatta, mutta tähän mennessä esimerkiksi lähes kaikki Dermalogican tuotteet on skannailtu. Tai itse asiassa mikäli omistaa useampia tuotteita samasta sarjasta, on helpompaa käyttää etsi-toimintoa, kuin skannausta. Kirjoittamalla hakukenttään Dermalogica sain pitkän listan sarjan tuotteita, joiden joukosta vain klikkailin käyttämäni. Tulokset eri tuotteiden kohdalla vaihtelivat hurjasti jo yhden merkin sisällä; saipa osa tuotteista täyden kympinkin, joka ei tässä tapauksessa ole mikään hyvä juttu. Esimerkiksi päivittäin käyttämäni Intensive Moisture Repair ja Precleanse joutuivat tähän ei-toivottuun kategoriaan. Sen sijaan esimerkiksi Barrier Repair-tuote sai arvosanan 5. Pullot eivät missään nimessä tulosten johdosta lennä roskakoriin, mutta sovelluksen myötä mietin kyllä kahdesti ostanko tiettyjä juttuja enää lisää niiden loputtua. Kun karsinogeenisyys ja lisääntymistoksisuus välkkyvät punaisina, miettii sitä pakostakin onko se naaman hoito ihan tuon arvoista.  Parasta tässä sovelluksessa onkin mielestäni se, että lisääntyvän tiedon kautta valta siirretään takaisin kuluttajille. Valistuneiden, itselle oikeilta tuntuvien valintojen tekeminen on rutkasti helpompaa, jos taustalla on tietoa, jonka pohjalta päätöksen voi tehdä.

Sovelluksen käyttö ja skannailu jatkuu täällä siis edelleen. Mielenkiinnolla ja hiukan kauhullakin odotan, mitä kaikista käyttämistäni tuotteista löytyy. Miten niitä onkin niin paljon!

Trine

Ps. Plussaa sovellukselle myös siitä, että kyseessä on riippumaton taho, ei siis mikään itseään ekologiseksi mainostavan tuoteperheen tempaus. Suosittelen testaamaan!