Jäässä

Täällä meni muutama päivä ihan jääpuikon jähmeässä olemuksessa.
Kyseessä ei ollut maalämpöpumpussa ollut vika vaan jännityksestä kangistunut Trine.

Tällä kertaa jännityksen aiheuttaja oli alle puolen tunnin luentoalustus toisella kotimaisella.
Pikku juttu?
Tell that to my brain.

Yleensä jopa tykkään esiintyä, mutta nyt epävarmuus omasta kielitaidosta alkoi viime metreillä painaa. Jo viime viikonloppuna esitys kummitteli mielessä ja mitä enemmän sen kummitteli, sitä jähmeämmäksi oma meno muuttui.
Maanantaina, yksi yö ennen h-hetkeä, olo oli jo kuin hidastetussa filmissä.

Ihan hullua miten pienestä jutusta saikin aikaan itselleen sellaisen mörön. Muutenkin jännittelen kyllä asioita aika usein etukäteen, mutta tämänkertainen kokovartalokipsi tuli kyllä yllätyksenä.

Lopulta homma meni onneksi tosi kivasti. Jää suli jo ennen esiintymistä ja itsellä oli taas helppo ja hyvä olla, puoli tuntia meni kuin siivillä.

Ja se hyvä puoli jännittämisessä on, että (Pikku myyn sanoin) ei voi olla rohkea, jos ei pelkää.
Kun jännitys kääntyy uskallukseksi, saa palkinnoksi aikamoisen voittajaolon. Eteenpäin mennäkseen on kai vain välillä otettavia niitä vähän epämukaviakin askelia.

Jäässä oli hetken myös maa, mutta sekin on nyt jo ihan sula.
Omasta vetreentymisestä olen kyllä tyytyväinen, mutta mielellään tuo valkoinen maisema olisi saanut jäädä.
Eritoten, kun salaojaremontin päätyttyä meillä on piha aikamoinen savi-hiekka-multatanner. Tällaisina kosteina päivinä tuntuu, että eteisessä voisi leipoa muutaman heikkakakun...

Mutta kyllä ne kirpeät pakkaspäivät sieltä vielä tulee.
Ja todennäköisesti myös kokovartalojäätyminen tekee jonakin päivänä vielä paluun.
Vaikka sen ei ois kyllä niin väliksi.
Tulisipa lumi ainakin ensin.

Rentoa iltaa ystävät!
Trine