Voisi luulla, että kotona vietettyinä vuosina olisi ollut aikaa katsoa telkkaria.
Lökötellä lasten kanssa laiskanlinnat pehmeiksi.
Pötkötellä päiväuniaikaan oman sarjan parissa.
Todellisuudessa meillä ei lasten kanssa ole paljon telkkaria töllötelty, sen klassikoksi muodostuneen Pikku Kakkosen lisäksi.
Kuten olen kuitenkin varmasti useaan otteeseen maininnut, on tämä syksy ollut vähintäänkin...mielenkiintoinen.
Uusia kuvioita koettu ja tauteja sairastettu.
Uusista kuvioista uuvahtanut äiti ja sairaana olevat lapset ja siippa on tarkoittanut sitä, että meidän poppoo on istahtanut aika usein tuohon soffalle katsomaan laatuviihdettä.
Kai se on myönnettävä, että muutaman kerran on käynyt niinkin, että vanhemmat katsovat lasittunein silmin Huutokaupan metsästäjiä, kun lapset piirtelevät. No näitäkin kai mahtuu elämään.
Mutta sitten on niitä kertoja, kun ohjelman myötä syntyy lähes harras, yhteenkuuluvuuden tunnetta lujittava hetki. Esimerkiksi SuomiLOVEa katsoessa, sitä katsoi samaan aikaan kiitollisuudella niitä ihmisiä ympärillään, joille itse haluaisi omistaa laulun.
Kiitollisuuden lisäksi tuli monta kertaa mieleen, että voi kunpa...
Voi kunpa telkkarista tulisi enemmän tällaisia ohjelmia, jotka levittävät ympärilleen rakkautta.
Voi kunpa meillä olisi ohjelmia, joissa ei potkittaisi osallistujia yksi kerrallaan pihalle, vaan pyydettäisiin joku tärkeä mukaan.
Koska niinhän on paljon parempi, yhdessä.
Yhdessä ruudun molemmilla puolilla.
Ihanaa iltaa kaikille,
Trine
Ps. Videona Juha Tapion ja Anna Puun Planeetat, enkelit ja kuu. Erityisesti alkusyksystä, kun lapset ikävöivät ja oireilivat päivähoidon aloitusta, löysin tästä kappaleesta jotakin sellaista haikeutta ja luopumista, joka kolahti ja kovaa.
Esimerkiksi tuo terveiset minä-minä-maasta osui siihen kohtaan, jossa äitien syyllisyys asustaa...
Siihenhän tuon SuomiLOVEN ja laulujen voima perustuu; kappale, joka kertoo todellisuudessa jostain ihan muusta, voi tiettynä hetkenä tuntua henkilökohtaiselta.
Sanat, jotka on tarkoitettu jollekulle ihan toiselle, ovat siinä hetkessä tarkoitettu juuri minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti