Julen efter

Joulusta on jäljellä enää konvehtirasian pohjalla pyörivät karpalo- ja ananaskonvehdit ja neulasia varistava kuusi.

Ja nippu huisin hauskoja muistoja tietty!

Joulun aikaan saatiin viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa; aattona juhlittiin minun perheen kanssa ja joulupäivänä tupa tuli täyteen miehen sukulaisia. Ja koska aattoillan juhlijoista osa jäi yöksi, vaihtuivat kemuihin osallistujat joulupäivänä melkein lennossa! Juhlien järjestämiseen liittyy aika paljon touhua ja tekemistä, mutta en missään nimessä valita! On ehdottomasti vain positiivinen ongelma, että kahdeksan hengen pöydän ääreen sulloutuu syömään kolmetoista henkeä.

Oman lisänsä tuo se, että molempien suvuissa on lapsille samanikäisiä leikkikavereita. Aattona olohuoneen ikkunaan liimautui viisi pientä nenää valvomaan pukin tuloa.

Ja tulihan se!

Aikaisempina vuosina tontut ovat jättäneet paketit ovelle, mutta oi onnea ja iloa, kun pukki tänä vuonna ehti itse paikalle. Riittää varmasti sekä aikuisilla että lapsilla muisteltavaa. 

Tämä valmisteluvaiheessa otettu kuva näyttää olleen ainoa räpsy itse aattoillan aterialta. 

Arkeen paluu on sujunut- no, vaihtelevasti. Mies on kyllä jo mennyt töihin, mutta lasten kanssa ollaan kyllä haahuiltu yöpuvuissamme pitkälle puoleen päivään. Pukki toi uusia pelejä, joita on ollut tosi kiva pelailla yhdessä. 

Hassua, miten pelien pelaaminen tuntui vielä hetki sitten ihan mahdottomalta ajatukselta. Enkä tarkoita pelejä vain lasten kanssa, vaan aikuisten peli-iltoja. Meillä lapsuuden jouluihin kuului aina tosi tiiviisti erilaiset lautapelit. Parina edellisenä jouluna lasten ollessa todella pieniä, pidemmille pelisessioille ole oikein ollut aikaa. Tänä jouluna kaikki mussukat nukahtivat onnellisina erilaisiin majoitusviritelmiin eri puolille kämppää, jonka jälkeen me aikuiset saatiin pelailla ihan keskenämme. Tätä oli odotettu!  

Uutta, toivottavasti yhtä onnistunutta, peli-iltaa ei tarvitse kauaa odottaa. Aattoillan pelipoppoo kokoontuu saman pöydän ääreen jo uutta vuotta vastaanottamaan. Onnea on omat sisarukset ja niiden hyvin valitut toiset puoliskot!

Nyt vaan täytyy karistaa tää julen efter-fiilis (pöhö ja väsy), jotta saa taas näyttää peleissä kuka määrää!

Trine

Joulupaperin uusi elämä

Joka joulu pakettien avaamista seuraa lievä ahdistus siitä käärepaperin määrästä, joka velloo olohuoneen lattialla. Joka kerta mietin, että nyt kyllä säästän nuo ja käytän ensi vuonna, mutta jotenkin rypistyneet ja teipistä kärsineet paperit päätyvät roskikseen.Usein ongelmana nimittäin on, että papeista ei jää tarpeeksi suuria paloja siisteinä jäljelle, jotta niitä voisi käyttää sellaisenaan uudelleen paketoimiseen.

Tänä vuonna päätin olla ajoissa ja mietin jo valmiiksi käyttötarkoituksia vanhoille joululahjapapereille.
Tässä siis muutama idea pinterestin ihmeellisestä maailmasta:

1. Pienistäkin paloista voi tehdä kauniita rusetteja paketteihin. Ohjeet ja kuva täältä (100layercake.com)
2. Vaikka vanhoja papereita ei sellaisenaan voisikaan käyttää ensi jouluna, voi niistä tehdä kivoja koristeita uusiin paketteihin (Kuva babybites.com)
3. Tämä kihararusetti on hauska idea muutenkin paketoinnissa (simply julie)
4. Tai miten olisi paketin päälle tälläiset tähdet. Jo pienistäkin jämistä saisi tehtyä paljon koristeita. (showhome.com)


Onnistuisikohan tuo papereiden säilöntä ja uudelleen käyttö oikeasti näillä vihjeillä tänä vuonna?
Olisko kenelläkään muita vinkkejä?

Trine

Joulutouhuja

Onko teillä jo tehty paljon jouluvalmisteluja?

Meillä moni juttu on vielä suunnitteluasteella, mutta pipareita ollaan jo lasten kanssa leivottu. Aikaisempina vuosina käytössä on ollut äidiltä peritty ohje, mutta tänä vuonna resepti oli hukkunut jonnekin leivontalaatikon uumeniin. Käyttöön pääsikin anopin vanhasta kotitalouskirjasta löytynyt pipariohje.

Omasta mielestä äidiltä saatu ohje on edelleen ehdoton ykkönen, mutta tuli näistäkin hyviä.
Miehen mielestä erityisen hyviä, sillä näissä oli "hyvä, kuivan rapsakka rakenne".

Heh, toi on hauska toi mun kuivakoita asioita rakastava mies.
Sitä vaan ihmettelen, miten se on valinnut näin mehukkaan naisen vaimokseen ;)

Omiin lapsuuden jouluihin liittyy monta onnellista muistoa, mutta yksi ihanimmista on juuri piparien leipominen.

Kuinka me kolme pientä vaatteet jauhoissa autoimme.

Kuinka isä vahti paistuvia pipareita ja äiti touhusi jouluessussaan. Siinä puna-mustassa, jota käytettiin vain jouluna.

Kuinka yksi meistä lapsista jäi leipomaan ja toiset sujahtivat pöydän alle odottamaan taikinapalloja, joita leipomaan jäänyt tiputteli rikoskumppaneilleen vaivihkaa.
Ja vanhemmat eivät muka huomanneet.

Oli liikuttavaa, kuinka sama kaava toistuu nyt omien lasten kanssa.
Kuinka nuo sisarukset hihitellen tekivät suunnitelmia, miten taikinansyönnin saisi maksimoitua.
Tärkeintä taisi olla juuri tuo suunnitteluvaihe, ei niinkään syöminen vaikka kyllä se makea taikinakin kiitettävästi maistui. 

Lopulta jauhoa löytyi jopa tukasta ja yhdestä erästä tuli "hyvin paistunut", mutta leipureilla oli kivaa!


Enää muutama yö jouluun!
Trine

Joululahjavinkit osa 2 (+ripaus lähimmäisenrakkautta)

Viimeksi pistelin niitä pikkupoitsun lahjatoiveita ja nyt vuorossa ovat aarteet, joista tiedän ainakin meidän kohta 5-vuotiaan innostuvan. Kuten aikaisemmin taisin mainita, ykköstoiveena on kuitenkin Baby born-nukke, joten todennäköisti nämä muut lahjaideat jäävät meillä nyt jouluna toteuttamatta. 5-vuotissynttärit kolkuttelevat ovelle jo heti alkuvuodesta, joten näitä katselen sillä silmällä varmaan taas tammikuussa. 

1. Voi vitsi mikä viitta! (Wild Things Funky Little Dresses) 2. Kaunis printti seinälle (Monde Mosaic) 3. Söpö mekko ensi vuoden juhliin (Scarlet Black London) 4. Tähän korkkitaulukarttaan olisi hienoa merkitä yhteiset matkakohteet (Luckies)
5. Projektori, jolla voi tehdä älypuhelimesta oman leffateatterin, wow! (The Little Boys Room) 6. Suloinen kettulaukku vaikka salapoliisin tarvikkeille (The Little Picture Company)
Kaikki tuotteet: Not From the HighStreet

1. Meidän pikku salapoliisille tämä Spy Camera olisi varmasti mieluinen (Moulin Roty) 2. Ihan oikea kamera pikku paparazzille (Lomography) 3. Pehmeä kissa vaikka unikaveriksi (Maileg) 4. Kyllä näillä kelpaisi leipoa (saisiko tämän väriset myös äidille?) (Le ToyVan) 5. Puinen paahdin kotileikkeihin (Little Ella James) 6. Prinsessa ja herne (Maileg)

Välillä ainakin itselle tuntuu näitä lahjoja katsellessa käyvän niin, että haluaisi ostaa lapsilleen paketin jos toisenkin. Toinen toistaan ihanampia tavaroita on maailma pullollaan ja aikuisenkin on välillä vaikea pitää mielessä se, etteivät joulun tärkeimpiä juttuja kääritä lahjapakettiin. Meillä paketteja suurempi lahja on esimerkiksi se, ettei mies ole tänä jouluna töissä. Se, että jälleen kerran saamme viettää joulua runsaalla ja sitäkin laadukkaammalla porukalla- kahden suvun voimin ja vielä kahtena päivänä peräkkäin!

Toiveeni onkin, että mahdollisimman monella olisi yhtä hyvä tuuri. Että varsinkin kaikilla lapsilla olisi ympärillään turvallisia, päihteettömiä aikuisia. Että kukaan ei joutuisi olla yksin, kylmissään tai nälissään. Ja että jokaiselle lapselle olisi se, vaikka pienikin, paketti kuusen alla.

Onneksi nykyään on aika monia mahdollisuuksia levittää joulumieltä laajemmallekin kuin omalle lähipiirille. Yksi parhaista joulumielen nostattajista itselle ovat erilaiset keräykset, joilla voi muistaa niitä, joille joulu on enemmänkin haaste kuin mahdollisuus. Esimerkiksi joulukukat, joita voi lähettää ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella yksinäisille vanhuksille ovat kaunis ajatus. Joulukukkakampanja järjesteään nyt jo viidettä kertaa ja toteuttajiensa mukaan kukat ovat tuoneet aitoa jouluiloa vastaanottajilleen. Vastaanottajasta saa tietää nimen ja iän, kukka valitaan itse. On liikuttavaa kuinka meillä pienempi on puhunut lähetyksen jälkeen suvereenisti "meidän Martasta". Toivon, että vastaanottajalle kukka tuo yhtä paljon onnea ja iloa kuin antajilleen.

Vanhuksille lähetettävien kukkien lisäksi monet seurakunnat ja nuorkauppakamarit ovat keränneet lahjoja lapsille, joilla ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta jouluna pakettiin. Esimerkiksi Turussa seurakunnan keräys oli niin suosittu, että se lopetettiin etuajassa. Kunpa tämä antamisen ilo leviäisi kattamaan koko vuoden!

Tästä tuli nyt aika outo kirjoitus, jossa sekoittuvat "hei katsokaa, mitä ihanaa TAVARAA!" ja "muistetaan joulun aineeton puoli".
Mutta sellainenhan tämä joulu taitaa aika monelle länsimaalaiselle olla.

Hämmentävä sekoitus kimalletta ja säihkettä sekä hiljentymistä ja lähimmäisenrakkautta.

Onneksi joulu taitaa olla niin suuri juhla, että siihen mahtuvat molemmat puolet.
Ja jälkiruoaksi muutama pipari.

Iloista joulun odotusta!
Trine

Me and my boy

Esikoinen lähti tänään katsomaan Pähkänsärkijää mummun ja faarin kanssa ja mies suuntasi töihin.
Näin ollen minä ja pikkumies jäimme kahdestaan koko illaksi.

Hämmentävää miten harvinaista herkkua on viettää kuopuksen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Totta kai sitä tulee leikittyä lasten kanssa päivän mittaan ihan kahdestaankin, mutta tälläinen kokonainen ilta ihan vaan pienemmän kanssa hengaillen on kyllä poikkeus.
Ihana sellainen.

Iltaan kuului elokuva (Autot), disco (hurjaa pyörimistä japanilaisen indiepopin tahtiin) sekä iltapalaherkuttelu (pannukakkua, jee!). Yksi kohokohta oli myös kirjojen luku: kahden tai useamman lapsen perheessä kun on aika harvinaista, että saa itse valita kirjan toisensa perään.
Siis ilman, että joka toinen kirja on siskon valitsema prinsessakirja.

Tälläinen rauhallinen koti-ilta tuli kyllä tarpeeseen! Eilen oli tämän syksyn viimeinen tentti ja ensi viikolla enää muutamia kirjallisia töitä. Sitten aloitankin jo pitkän joululoman, joka (ainakin miehen puheiden mukaan) "tulee kyllä niin tarpeeseen". Ja tottahan se on; kyllä loma tuntuu ihan erilaiselta nyt, kun touhua on ollut enemmän myös kodin ulkopuolella. Sekä hyvässä että pahassa. Edelleen pientä haikeutta on ilmassa johtuen tästä elämänmuutoksesta, etten ole enää lasten kanssa kokopäiväisesti kotona. Mutta vielä enemmän kuin haikeutta tunnen kiitollisuutta. Sain olla useamman vuoden hoitamassa lapsia kotona, ihan kuten olin aina toivonutkin. Ja nyt olen saanut palata kehittämään itseäni niiden asioiden pariin, jotka minua kiinnostavat. Muutos ei ole aina tuntunut helpolta (=niinä iltoina, kun muut ovat jo menneet nukkumaan ja minä olen vasta aloitellut raportin kirjoittamista/tenttiin lukua/luentopäiväkirjaa). Mutta niin vain tässä ollaan ensimmäinen syksy viittä vaille pulkassa ja jouluun virittäytymässä.
Erityisen hyvässä seurassa.

Laitettiin muuten pojan huoneen naulakkoon roikkumaan ensimmäiset joulukoristeet. Kun mies huomasi kyseiset ukkelit oli reaktio seuraavanlainen: "Vai mitä, että sä aiot jättää noi joulukoristeet vaivihkaa tohon naulakkoon vuoden ympäri?"

Pakko myöntää, se tuntee mut jo.

Hei, iloista viikonloppua kaikille!
Trine

Joululahjavinkit osa 1

Nyt sen saa jo sanoa...

Joulu on kohta täällä!

Blogit, lehdet ja kaupat ovat jo täynnä joulun odotusta ja nyt on pakko kyllä lähteä mukaan hypeen!

Tiedän, että joillekin joulu on kaupallinen kauhistus, mutta itselle juhlapyhä, johon kuuluu sekä loputon määrä herkkuja että hyvää seuraa ja vielä kaupan päälle kynttilöitä ja tunnelmaa on kyllä aikamoinen unelmien täyttymys!

Koska lahjojen mietintä on pikku hiljaa ajankohtaista ajattelin keräillä muutaman kirjoituksen verran erilaisia ajatuksia siitä, mitä pakettiin voisi laittaa. Ensimmäiset vinkit ovat lähinnä satoa niistä ideoista, joita tuolle meidän kuopukselle käärisin mielelläni pakettiin. Eli kohderyhmänä tuollaiset kohta 3-vuotiaat nassikat. Kaikki tuotteet ovat löytyneet NotOnTheHighStreet-sivustolta, jossa myynnissä on pienten yritysten kekseliäitä tuotteita. Hurjasti juttuja, joita mielellään käärisi pakettiin läheisille. Esteenä ovat lähinnä joidenkin tuotteiden kohdalla hurjat postikulut Suomeen, mutta tuokin on hyvin tuotekohtaista, joten kannattaa kurkata, jos sivu ei vielä ole tuttu!

1. Ihana personoitu leimasin pikku taiteilijoille (Pretty Rubber Stamps)
2. Suloinen robottiprintti huoneen piristykseksi (Rachel Powell) 3. Jos meillä syötäisiin munia aamiaiseksi, tiedän, että tälläinen ritarikuppi olisi ehdoton hitti! (Luckies)   4. Voiko olla enää makeampi teltta! (the Little Boys Room)

1. Suloinen unikaveri ja vähän erilainen hoidettava kotileikkeihin (Ann Moore)
2. Tämä on ehkä sarjaa "oliko sittenkään järkevää?" Mutta lahjansaaja olisi varmasti innoissaan vehkeestä, jolla aiheuttaa kutkuttavaa kauhua kanssaihmisissä (Little Ella James)
3. Meillä on kuopuksella siskon vanha likeabike, mutta jollei olisi, niin tämä lieskavehje saisi varmasti aikaan riemun kiljahduksia  (the Little Boys Rooma)
4. Avaruusjutut ovat kova sana ja puulelut kestävät! (Bee Smart)

Kuvat ovat tavaralahjoista, mutta todellisuudessa moni aineeton lahja pesee kaikenlaisen tavaran mennen tullen. Tiedän, että esimerkiksi elokuvalippu ja lipun kylkeen kiinnitetty 50senttinen elokuvatikkaria varten olisi kultaakin kalliimpi lahja! Tai esimerkiksi liput Huimalaan, Ateneumiin tai Korkeasaareen! Ihania aineettomia lahjoja, joissa korostuvat elämykset ja yhdessä tekeminen.

Miten on, onko teillä jo paketit valmiina?

Ihanaa viikon alkua,
Trine

Onnea Suomi!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Meillä itsenäisyyspäivä on mennyt aika perinteisissä merkeissä sohvalla köllötellen ja itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellen. Erityistä Casual Saturday-fiilistä päivään on tuonut meille pesiytynyt kuumetauti, joka muunsi pukukoodin muotoon villasukat ja yöpuku. Hiukan on sellainen fiilis, että ainakin mun kohdalla kyseessä oli pakkolepo-tyyppinen tilanne. Monta viikkoa on painettu menemään tukka putkella, yöt lukien ja päivät juosten. Lopulta kroppa kertoi, että nyt olisi aika hiukan istuskella.
Ihan rauhassa.

Nyt, kun pahin kuumehuippu on toivottavasti takanapäin osaa tätä tautia ehkä hiukan arvostaakin. Kun tuossa vastaanottoa tiiraillessani katselin samalla lapsia, jotka pelasi yhdessä Arvaa kukaa kahden sinivalkoisen kynttilän palaessa ikkunalaudalla, tuli kröhästä huolimatta hurjan hyvä fiilis. Jos ei pöljä ymmärrä muuten pysähtyä, niin viimeistään flunssa sen pistää istahtamaan ja katsomaan ympärilleen. Ja hyvä niin.

Heh, oli muuten virkistävän innovatiivista Arvaa kuka-kysymystenasettelua, kun pelaajina oli 2- ja 4-vuotiaat. Muun muassa "onko sillä peruukki" ja "voiko sillä olla skeittilauta" ovat kysymyksiä, joita tulen hyödyntämään jatkossa. Myös kaksivuotiaan "näkyykö siltä pää?" (onko henkilö kalju), oli mielestäni oiva tapa muotoilla kulunut kysymys uudelleen.

 

Noihin yllä oleviin kuviin voisi kehittää sellaisen ontuvan aasinsillan, että "kukaan ei ole robotti, aina tulee raja vastaan". Oikeasti tuo robotti muistutti taas vain siitä, kuinka rakkaita pakkausmateriaalit ovat lapsille. Käytiin nimittäin Ingmarilta ostamassa kuopukselle uusi isojen poikien tuoli (oh, how the time flies jne.), joka oli ikeamaiseen tyyliin pakattu litteään pahvipakkaukseen. Kyseinen pahvi on ollut loppumaton askartelumateriaali näinä kuumeen sävyttäminä päivinä. Erityisesti tuollaiset kestävämmät pahvinuket on meillä kovaa huutoa. Hienointa oli, kun tyttö piirsi itse pahville himoitsemansa Baby Born-nuken. Tuli hieno ja hoitaja kanteli innoissaan litteää pahvivauvaa ja sille leikattuja tarvikkeita. Varmisteli kuitenkin, että tietäähän joulupukki, ettei tämä pahvinukke kumoa kuitenkaan sitä joulupukille ilmaistua lahjatoivetta.

Sellaista täällä.

Toivottavasti teillä on ollut kaunis ja hitusen terveempi juhlapäivä!

Trine