Esikoinen lähti tänään katsomaan Pähkänsärkijää mummun ja faarin kanssa ja mies suuntasi töihin.
Näin ollen minä ja pikkumies jäimme kahdestaan koko illaksi.
Hämmentävää miten harvinaista herkkua on viettää kuopuksen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Totta kai sitä tulee leikittyä lasten kanssa päivän mittaan ihan kahdestaankin, mutta tälläinen kokonainen ilta ihan vaan pienemmän kanssa hengaillen on kyllä poikkeus.
Ihana sellainen.
Iltaan kuului elokuva (Autot), disco (hurjaa pyörimistä japanilaisen indiepopin tahtiin) sekä iltapalaherkuttelu (pannukakkua, jee!). Yksi kohokohta oli myös kirjojen luku: kahden tai useamman lapsen perheessä kun on aika harvinaista, että saa itse valita kirjan toisensa perään.
Siis ilman, että joka toinen kirja on siskon valitsema prinsessakirja.
Tälläinen rauhallinen koti-ilta tuli kyllä tarpeeseen! Eilen oli tämän syksyn viimeinen tentti ja ensi viikolla enää muutamia kirjallisia töitä. Sitten aloitankin jo pitkän joululoman, joka (ainakin miehen puheiden mukaan) "tulee kyllä niin tarpeeseen". Ja tottahan se on; kyllä loma tuntuu ihan erilaiselta nyt, kun touhua on ollut enemmän myös kodin ulkopuolella. Sekä hyvässä että pahassa. Edelleen pientä haikeutta on ilmassa johtuen tästä elämänmuutoksesta, etten ole enää lasten kanssa kokopäiväisesti kotona. Mutta vielä enemmän kuin haikeutta tunnen kiitollisuutta. Sain olla useamman vuoden hoitamassa lapsia kotona, ihan kuten olin aina toivonutkin. Ja nyt olen saanut palata kehittämään itseäni niiden asioiden pariin, jotka minua kiinnostavat. Muutos ei ole aina tuntunut helpolta (=niinä iltoina, kun muut ovat jo menneet nukkumaan ja minä olen vasta aloitellut raportin kirjoittamista/tenttiin lukua/luentopäiväkirjaa). Mutta niin vain tässä ollaan ensimmäinen syksy viittä vaille pulkassa ja jouluun virittäytymässä.
Erityisen hyvässä seurassa.
Laitettiin muuten pojan huoneen naulakkoon roikkumaan ensimmäiset joulukoristeet. Kun mies huomasi kyseiset ukkelit oli reaktio seuraavanlainen: "Vai mitä, että sä aiot jättää noi joulukoristeet vaivihkaa tohon naulakkoon vuoden ympäri?"
Pakko myöntää, se tuntee mut jo.
Hei, iloista viikonloppua kaikille!
Trine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti