Heipparallaa!
Takana pieni radiohiljaisuus, sillä palattiin eilen viikon reissulta Kreetalta.
Ruskettuneina ja rentoina.
Tai ainakin hiukan vähemmän kalpeina ja stressaantuneina. Heh, tästä tuleekin mieleen maaliskuun Dubain reissu, jonka jälkimainingeissa Helsinki-Vantaalla virkailija kysyi mistä me olemme tulossa. Ei uskonut, kun kerroimme tulevamme Dubaista, ihmetteli miten me olemme ainoat NOIN vaaleina pysyneet. Tänks, juuri tuon halusin kuulla, kun olin hehkuttanut kuinka hyvin tuli väriä.
Noh, mutta asiaan.
Reissu oli ihana; helle, meri ja jäätelö, siinä pääelementit. Ainoa huono puoli oli reissun pituus, mielellään lämmössä olisi loikoillut hiukan pidempäänkin, mutta huomenna täytyy suunnata jo yliopistolle orientoitumaan, joten ei auttanut kuin palata. Suomessa arki ja sade lävähtivät aika reteästi päin kasvoja, täällähän on jo ihan syksy!
Nyt varoitus kaikille reissukertomuksia kaihtaville: lievitin hiukan matkakaipuuta (onko normaalia, että se tulee jo ennen kuin on kotiinsa takaisin päässyt?!?) selailemalla matkalla räpsittyjä kuvia ja ajattelin jakaa tännekin pienen kuvapläjäyksen. Loppujen lopuksi kuvien variaatio oli aika niukkaa, sillä viikko sujui aika tiukasti alueella ranta-ravintola-allas. Jos siis ihmisten -ranta edestä- ranta takaa-kuvat eivät kiinnosta, suosittelen siirtymään toiseen blogiin.
Nauratti, kun tutustuimme norjalaisperheeseen, joka sanoi varanneensa loma AI-VAN viime tipassa; neljä viikkoa etukäteen. Meille Kreeta ja siellä Kato Stalos valikoituivat kohteeksi viikkoa ennen matkaa, huomattavasti aikaisemmin kuin edelliset (päivää ennen tai lentokentällä varmistuneet) kohteet siis. Alunperin mietimme esimerkiksi omatoimimatkaa Lissaboniin, mutta lopulta kotimaan hellejakso oli painanut pakettimatkojen hinnat niin julkean alas, että ah autuutta, matka neljälle irtosi vain hiukan yli tuhannella eurolla! Ja onneksi näin! Mies totesi paluumatkalla lentokoneessa, että tämä taisi olla onnistuneista reissuista se kaikkein onnistunein!
Kreetan pohjoisrannikolla on tullut viimeksi vierailtua 80-luvun loppupuolella, joten kauhean tuoreessa muistissa alue ei ollut ja Kato Staloksen kylä oli täysin uusi tuttavuus. Tärkeimpänä houkuttimena Kato Staloksessa oli pitkä hienohiekkainen ja lapsiystävällinen ranta. Rannan lisäksi kylässä on vain muutama taverna ja matkamuistomyymälä. Ei siis mikään bilepaikka, mutta ehdottoman toimiva kohde rannasta ja hyvästä ruoasta nauttiville. Ennen matkaa ajattelin, että tekisimme pieniä päiväretkiä ympäristöön, mutta lopulta mutkaton ranta- ja allaselämä veivät voiton. Hotellimme Pegasus sijaitsi rinteessä, pienen kävelymatkan päässä rannasta. Kahden makuuhuoneen ja olo-ruokailuhuoneen huoneisto toimi loistavasti, parvekkeitakin oli sekä allasalueelle että merelle päin. Henkilökunta oli ystävällistä ja muu asiakaskunta rentoa ja iloista.
Hiukan etukäteen mietitytti olisiko elokuu liian kuuma aika matkustaa Välimerelle 2- ja 4-vuotiaiden kanssa, mutta riittävällä nesteytyksellä, aurinkorasvalla ja siestalla selvisi loistavasti! Ainoa selkeä helteen "haittavaikutus" oli iltapäivisin rannalla tuliseksi kuumentunut hiekka, joka rajoitti rannalla oleilun aamupäiviin. Kuuma hiekka muodostikin meille päivärutiinin, jossa aamupäivä nautittiin hiekkaleikeistä ja meressä uimisesta ja iltapäivällä lounaan ja siestan jälkeen hipsittiin hotellin uima-altaalle pulikoimaan.
Lasten kanssa Kato Stalos toimi loistavasti, etenkin kun toiveena oli istuttaa lapset ämpäreiden kanssa aurinkovarjon alle, lätkäistä suojakertoimet iholle ja lötköttää lahnana badenbadenin jouset joustaviksi. Kato Staloksen keskellä kulkeva tie oli jokseenkin vilkasliikenteinen, joten ihan paras mahdollinen se ei kuitenkaan ollut rentoon kuljeskeluun. Kreikassa hätkähdyttää kuitenkin aina loman helppous: kaikki on pitkälle mietittyä ja helpoksi tehtyä. Moneen kertaan toimivaksi todettua. Ja silti Kreikka on aina jotenkin hiukan rosoisempi kuin esimerkiksi Espanjan rantalomakohteet. Ja ehdottomasti vain positiivisessa mielessä.
Kun vain pääsisi pian uudelleen!
Aurinkoisia elokuunpäiviä toivottelee,
Trine
