Ensimmäinen koulupäivä.
Täynnä haahuilua ja uusia kasvoja.
Huojennusta, kun kaikki muut eivät olleetkaan 18-vuotiaita lapsineroja tulossa suoraan maisteriohjelmaan.
Innostusta, kun tajusi kuinka paljon opiskelua onkaan kaivannut.
Haikeutta, kun pienempi soitti ihanan höpinäpuhelun kesken päivän.
Iloa ja kiitollisuutta, kun kotiin palatessa pöydässä odotti kukkakimppu ja avokadopasta.
Ihan turhaan huolehdin.
Koskahan siitäkin tavasta pääsisi eroon?
Trine
Ps. Jotenkin tuntui oudolta aloittaa koulutaival ilman tuoksukumeja ja Tiimaria. Oh, those were the days!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti