Jotakin viime aikojen meiningistä kertoo se, että istuskelen jumppavaatteet päällä koneen ääressä kello 21.22 ja harkitsen starttaavani crosstrainerin hetken päästä.
Koska muulloin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa.
Että terve vaan ruuhkavuodet!
Ja voin vaan kuvitella, että meillä ei varmasti ole edes NIIN kiireistä verrattuna moneen muuhun perheeseen.
Sellaista pientä hässäkkää vaan.
Hässäkkää, jossa se oma jumppahetki jää ihan sinne listan hännille.
Mutta niin se vaan on, että jos se oma jumppailu jää koko ajan sinne häntäpäähän, niin lopulta alkaa se toinen pää (ja niskat) jumittaa.
Joten hauska tutustua yöjumppa, tulemme varmasti tapaamaan vielä monesti.
Ja kai tässäkin jokin vääjäämätön elämän kiertokulku on: teinivuosien yöjuoksut vaihtuvat vauva-ajan yösyötöiksi ja lopulta ruuhkavuosien yöjumpiksi.
Kiinnostaa mikä on se seuraavan vaiheen yötoiminta?
Kertokaa, jos tiedätte! Osaanpahan varautua paremmin kuin tähän mylläkkään!
Rauhallista yötä kaikille,
Trine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti