Joka syksy se tulee yllätyksenä: kuinka kylmältä tuuli voikaan tuntua bussipysäkillä.
Yhtäkkiä muistaa jokatalviset hahmot painautuneina lasista bussipysäkin seinää vasten.
Kaikki etsimässä sitä yhtä pysäkin nurkkaa, johon tuuli ei iskisi koko voimallaan.
Kaikilla päällä harmaata, mustaa tai ruskeaa.
Joukossa ehkä yksi keski-ikäinen nainen punaisessa villakangastakissaan ja huovutetussa hatussaan.
Syksyn kylmä ja kiire ajoivat tänään koneelle katsomaan kuvia kesältä.
Tuntuu vähän samalta kuin tuoreen eron jälkeen; tietää, että toinen on mennyt, mutta iltaisin, vanhoja kuvia katsellessa... Haluaa huutaa perään ja anoa...
Tule takaisin! Mulla on niin pirun kylmä ilman sua!
Niinpä niin... Tänään illalla, kun mies ja lapset menivät nukkumaan, kaivoin esille viime kesän terassikuvia. Niitä, joita nappailin kesätouhujen lomassa.
Muistelin lämpimiä aamuja ja lempeitä iltoja.
Sitä kuinka lasten kanssa hipsittiin yöpuvut päällä hakemaan iltapalaksi kasvatuslaatikoista herneitä ja mansikoita.
Kuinka hyvältä tuntui lukea kirjaa ulkona.
Ehkä meillä on kesän kanssa vähän on-off-suhde.
Suhde, jossa luotetaan, että pienen eron jälkeen kohdataan entistä rakastuneempina, entistä varmempina siitä, että kuulumme yhteen.
Trine
Ihania kuvia! Jäi se teidän pihan näkeminen sitten väliin.. Ensi kesänä sitten! Laita treffiehdotuksia kun ehdit :) Terkuin Nihtimäen mamma
VastaaPoistaJoo ja se 17. päivä meni ohi niin, että hujahti!
VastaaPoistaTällä hetkellä kesken tentteihin valmistautumiset (vai netissä notkuminen...), mutta ens viikon lopulla on toivottavasti taas jo letkeämpi meno. Ollaan yhteydessä!
Juu näin kävi! Mulla kans deadlineja ens viikolla, mutta viikonloppua kohden rauhoittuu. Ilmoittele kun ehdit vaikka tekstarilla koska saatais tulla Elinan kans käymään. Tsemppiä arkeen ja tentteihin! :) T: Nihtimäen mamma
Poista