Kiharoita

Rakkauden vuonna 2007, kun siipan kanssa suunniteltiin häitämme, sanoi kampaaja innostuneelle morsiamelle, että "noin liukkaassa hiuksessa kiharat pysyvät korkeintaan pari tuntia. Ihan turha sulle on niitä laittaa".
Lämpimät, jopa suoristusraudan kuumat terveiset Pipsa Pessimistille, että kyllä onnistuu.
Siis kiharat.

Jopa niin hyvin, että välillä vois hiukan hillitä prinsessakiharoita.

On nimittäin niin, että kun on kerran sanottu, etteivät kiharat ikinä pysy, on hirveä kynnys niitä yhtään kiharruksen jälkeen sormeilla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kiharat tehtyäni olen suihkuttanut hiuksiin noin puoli purkkia lakkaa ja pää liikkumatta kulkenut kaupungilla, jotta haave kikkaroista kutreista olisi totta edes hetken.

Aina ei tarvita koko pään kiharaa, latvalaineet riittää

Vasta yrityksen, erehdyksen ja lasten kautta on käynyt selväksi, että kiharoille tekee ihan hyvää olla huolettomammin. Että lasten pörröttämät, hyppelyissä seonneet ja välillä sykeröllä levänneet kiharat ovat usein ne kauneimmat.

Ja vaikka se oma tukka olisi hurjan liukas, saa senkin suhteellisen kuohkeaksi oikeilla tuotteilla ja välineillä.
Hyvällä suoristusraudalla (oma suosikkini on ghd), hyvällä lämpösuojalla, hiuspuuterilla ja maltillisella suihkauksella hiuslakkaa pärjää pitkälle.

Ei ehkä kuitenkaan niin pitkälle, että koko juhannuksen saisi vesisateessa kiharat pysymään.
Mutta hei, vesikampaushan on muotia, eikö vaan?

Iloista juhannusta kaikille!

Trine