Retki Suomenlinnaan

Tänään on kesäflunssa vaivannut miestä ja hiukan kuopustakin ja päivä on vietetty kotosalla. Todettiin miehen kanssa, että jo yhden päivän sisällä olo on tehnyt paljon nuutuneemman olon kuin helteet konsanaan. Mökkihöperyys on vakava tauti ja se tarttuu ilmavälitteisesti :)

Eilinen sen sijaan vietettiin täysin ulkona ja harrastettiin pientä kotiseutumatkailua. Retki Suomenlinnaan on varmaan monelle pääkaupunkiseudulla asuvalle kesään kuuluva juttu ja täytyy sanoa, että on ihan mahtavaa, että tuollainen maailmanperintökohde on noin lähellä. Jo pelkkä lauttamatka on lapsille ilon kiljahdusten arvoinen juttu.

  

 

Piknik puiden siimeksessä, salaperäinen linnoitus sekä pysähdys leikkipaikalle. Voiko parempaa olla!  

Ootteko muuten huomanneet, että ihmiset ovat kesäisin jotenkin hurjan kauniita? Suomenlinnan reissulla havahduin oikein siihen, kuinka hehkuvan ja onnellisen näköisiä ihmiset olivat. Ehkä talvella mustien toppatakkien merestä on vaikeampi erottaa sitä jotakin, joka tekee ihmisestä ainutlaatuisen kauniin. Kun kesällä ihmisestä näkyy muutakin kuin nenänpää, pääsee jokaisen oma persoona enemmän esiin.

Ja se, jos mikä, on kaunista.

Trine