Eilen vietimme ihanaisen siskoni vauvakutsuja.
Oli ihan mieletön ilta! Herkkuja ja hyvää seuraa, muutama perinteinen babyshower-juttukin. Liki kahdeksan tuntia yhtäjaksoista höpötystä.
Sisko toivoi tunnelmallista yhdessäoloa eikä niinkään it´s a girl-teemajuhlia.
Jokainen vieras toi tullessaan kynttilän, joilla saatiinkin yksinkertaisen kaunis kattaus ja ihana tunnelma juhliin. Lisäksi jokainen toi mukanaan yhden helmen/vanhan riipuksen tmv., joista kokosimme siskolle "voimakorun". Koruun tulivat mm. suojelua antava Fatiman silmä ja muutama helmi vanhasta rukousnauhasta. Jollei tuon avulla mene synnytystä läpi laulellen, niin miten sitten ;)
Koska siskoni ja vanhempani asuvat hyvin lähellä toisiaan, oli sovittu että minä, mies ja lapset yövymme juhlapäivänä vanhempieni luona. Juhlien jälkeen minun ei tarvitsisi enää ajella yömyöhään kotiin ja mies ja lapset saisivat juhlien ajan olla isovanhempien lellittävänä :)
Helmikuisessa pakkasyössä koin kuitenkin hiukan liian elävän deja vu:n teini-iästä, kun lapsuuden kodin ovella muistin, että oviin on hetki sitten vaihdettu uudet lukot.
Nöyränä koputtelin lapsuudenkodin ovea, miettien millainen koputus olisi tarpeeksi kova, että joku herää, muttei liian kova, että kaikki heräävät
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen unenpöpperöinen mies tuli hiukan hämmentyneen näköisenä avaamaan.
Vaikka ilta loppui ihan säälliseen aikaan, on tänään tuntunut, että energia riittää tasan noutoruokaan ja verkkareihin. Onneksi saimme myös yllätysvieraita (joilla oli yllätysuutisia!), joten ihan koko päivä ei kulunut pelkkään vetelehtimiseen. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että lapset tuntuvat aina nauttivan kiireettömästä löysäilystä.
 |
| "Äiti, katso! Olen keiju!" |
 |
| "Äiti, tää norsunpoikanen tahtoo, että siitä otetaan kuva." |
Kiireetöntä alkuviikkoa toivottelee,
Trine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti