Aurinkoinen päivä

Ihana, ihana aurinko! Ihana, ihana päivä!

Aamulla pohdin olisiko liian rohkeaa lähteä kaupungille villakangastakissa.
Mitä vielä! Siellähän oli... no ei nyt ihan helle (tiedoksi sille kaverille, joka tuli vastaan shortseissa ja hihattomassa paidassa), mutta huippu lämmin kevätpäivä!   Jee!

Kaupungilla suuntasin aamupäiväleffaan ihanaisen kälyn kanssa. Elokuva oli Wes Andersonin uusin, The Grand Budapest Hotel. Elokuvan kanssa lähes yhtä hyviin mittasuhteisiin viihdearvoltaan pääsi vieressäni istunut 50+ mies, joka elokuvan yllättävissä ja jännittävissä kohdissa kiljui kuin 14-vuotias teinityttö vuoristoradassa ja puristi sylissään ollutta salkkua kuin hengenhädässä. Onneksi pimeässä leffateatterissa ei näkynyt, kuinka pidättelin naurua. Ja todettakoon, että ihan oikeasti raaaakaastaaan leffapersoonia: sellaisia ihmisiä, jotka esimerkiksi nauravat ihan hurjan kovaa ja ihan oudoissa kohdissa. No okei, en rakasta niitä tyyppejä, jotka rouskuttavat Hot Rodeja ihan jär-kyt-tä-vän kovaa. Ja tietysti suu auki. Mutta tykkään jopa ihan hiukkasen niistä, jotka kommentoivat "ihan kohta toi kurkkaa tonne kaappiin". Tai ehkä näin aurinkoisena päivänä tuntuu vaan siltä, että tykkää niistäkin jutuista, jotka marraskuussa hiukkasen ärsyttää :)

Leffan jälkeen matka jatkui tämän vuoden ensimmäiselle kotimaiselle terassisessiolle. Loistava ja yllättävä idea! (Vai mietittiinköhän me kälyn kanssa tätä molemmat salaa jo ihan alunperinkin...)

Kotona odottivat vielä ihanat murut x 3, joiden kanssa istuttiin pihalla aurinkokohdassa ja nautittiin lämmöstä. Lisää näitä!

Trine

Ps. Ulkona ei vielä liiemmälti kukkaloistoa näy, mutta kukkakaupassa oli vaikka mitä ihanaa! Erityisesti nuo jaloleinikit "syvä ihastunut huokaus"