Viime kerralla huhuilin hyviä kampaajia ja suunnittelin uutta ilmettä tukkaan.
Hyviä vinkkejä sainkin, mutta lopulta olin kuitenkin niin hätäinen, että olin ehtinyt varata ajan jo ennen kuin kukaan ehti kissaa (tai kampaajaa) sanoa.
Ja tässä on tulos:
Tummempi tukka, kuten toivoinkin.
Muutos on itselle suuri, sillä tukka on tummempi kuin koskaan aikaisemmin. #livingontheedge
Hiukan ehkä naurattaa se, että olen muutoksesta ihan tohkeissani "kylläpä mulla on tumma tukka!". Kuvasta päätellen muutos ei näköjään ole erityisen...huomattava. Puolustukseksi täytyy sanoa, että kuvassa latvat näyttävät vaaleammilta kuin livenä. Ihan totta.
Muutos on ollut sekä tervetullut että vähän outo. Tänään aamulla, kun pesin hampaita ja vilkaisin peiliin, en ensin meinannut tunnistaa itseäni. Myönnettäköön, että häkellyttävään ulkomuotoon oli muitakin syitä kuin muutamaa astetta tummempi tukka: lapset viettivät levottoman yön ja valvominen näkyi paloauton punaisissa silmissä ja synkän liiloissa rinkuloissa niiden hehkuvien silmien ympärillä. Ehkä kyseessä oli siis ennemminkin aamu, jolloin en olisi halunnut tunnistaa itseäni.
Lukuunottamatta tuota epäonnista kohtaamista peilin kanssa, olen ollut uuteen kuontaloon tyytyväinen. Mitä taas tulee lasten reaktioihin...
"On toikin ehkä ihan kiva" - otetaan kohteliaisuutena.
"Mitä sä olet tehnyt?" - No tuota...
Mikä juttu se muuten on, että aina kun tukkaani on laitettu tummempia sävyjä, on tukka ensi päivinä vähän pastellisen värinen? Sellainen vaaleanpunaiseen tai lilaan taittava. Muutaman päivän jälkeen tukka saa aina luonnollisemman sävyn. Kohtalotovereita?
Muistatteko muuten, kun hehkutin, että vihersmoothie-haasteen aikana olen kadottanut makeanhimoni? No tänään löysin sen uudestaan, mutta liekö syynä vihersmoothiet vai mikä, olen näköjään kadottanut kykyni syödä pohjattoman määrän makeaa. Ilmeisesti väsymys sai nimittäin elimistön haikailemaan nopeaa energiaa ja Ikea-reissulta nappasin mukaani kookospalleroita. Kahden pallon jälkeen olo alkoi kuitenkin muuttua todella tukkoiseksi, sellaiseksi ähkyiseksi pahaksi oloksi, josta moni puhuu makean yhteydessä, mutta josta minulla ei ole ennen ollut aavistustakaan. Tiedän, että yleensä ihmisillä tulee paha olo, jos syö vaikka kokonaisen suklaalevyn, mutta kohdallani tätä ei ole ikinä tapahtunut (kaikilla meillä on supervoimamme...). Muutos edelliseen olisi toivottavaa, sillä vaikka haluan edelleen herkutella, en halua enää ahtaa itseeni vain tottumuksesta kilokaupalla sokeria. Jos vihersmoothiet ovat avain siihen, että karkkia tekee harvemmin JA vähemmän mieli, ei kauaa tarvitse miettiä jatkanko haastetta vai en.
Sellaista tänään täällä.
Astetta tummempi tukka JA vähemmän sokeria, tunnetteko kuinka maailma juuri liikahti hiukan radaltaan. Major events people, major events.
Trine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti