Viime päivät ovat olleet tapahtumarikkaita.
Reissuja,
uutisia,
yllätyksiä,
säikähdyksiäkin.
Yksi suurista jutuista on ollut tieto syksyn päiväkotipaikasta sekä postiluukusta tupsahtanut hyväksymiskirje opintoja jatkamaan, hurraa!!!
Ja toisaalta...
Hurjaa!
Mielessä pyörii miljoona kysymystä: Nytkö se uusi arki oikeasti alkaa? Kuinka kaikki sujuu? Onko tarjottu päiväkotipaikka juuri meidän lapsille sopiva? Miten toimii arki silloin, kun mies on maailmalla, lapset hoidossa, minulla kasa hommia?
Ja miten ihmeessä nuo murut ovat nyt jo noin isoja?
Olo on haikea, innostunut ja levoton samaan aikaan.
Kuvat ovat esikoisen kerhon päättäjäisistä, joissa omat tunnelmat olivat samat kuin päättäjäisissä yleensäkin; hiukan itkuiset ja hurjan ylpeät. Sama tunnemyrsky on tuttu jo ala-asteen päättäjäisistä, joissa viimeistään On laiva valmiina lähtöön ja Suvivirsi kuristivat kurkkua. Ja joka kerta on tuntunut samaan aikaan hienolta siirtyä eteenpäin ja toisaalta pelottavalta astua uuteen.
Ja eiväthän nuo nyt mihinkään sisäoppilaitokseen ole lähdössä, kolmeksi päiväksi viikossa hoitoon vain.
Trine
Ps. Viikonloppuna mies on töissä ja me kaahaillaan lasten kanssa tapahtumasta toiseen; maailma tulee kylään ja siivouspäivääkin vietetään. Kaksi ihanaa tapahtumaa samana viikonloppuna, tähän mä olen valmis!
Oi ihanaa! Paljon onnea uusista kuvioista! Ihanat lapsukaiset kuvissa! Täällä hellepäivää vietetään pyykäten ja pihaa laittaen. Seuraavana tavoitteena mansikkamaan kitkentä. Ihanaa viikonloppua ihanat! T:Nihtimäen mamma ja pieni neiti E ja karvakorva :D
VastaaPoistaKiitos! Oon kieltämättä tyytyväinen, että opiskelupaikka aukesi ja luottavainen, että kyllä tän arjen saa pyörimään uudellakin tavalla :)
PoistaPyykit ja pihahommat kuulostavat tutuilta, toivotaan, että kitkentä tuottaa tulosta ja myöhemmin pääsee herkuttelemaan niillä mansikoilla. Meillä tänään juuri kaksi kastelijaa olivat niin innoissaan, että katsotaan hukkuivatko taimet :)
Ihanaa viikonloppua koko teidän porukalle! Pian nähdään!