Paluu arkeen (melkein)

Nyt taitaa olla juhlat juhlittu ja paluuta arkeen harjoitellaan.

Pakko silti hehkuttaa vielä kemujen järjestämisen ihanuutta: ihmemaa nimeltä internet on pullollaan tulostettavia kuvia, joista voi tehdä vaikka popcorn-tuutteja tai uniikkeja cocktailtikkujen koristeita. Ja aivot lepää näpertäessä!

Jos edelliset illat ennen juhlia olen valvonut juhlia järjestellessä, valvomisen syy on nyt vaihtunut. Liekö syynä erityisesti kuopuksen kasvaminen (jo 2 vuotta!!!) vai mikä lie kriisi, on mielessä pyörinyt kysymys  "Mikä minä tahdon olla isona?".

Jatko-opiskelu kutkuttaa ja houkuttaa. Uusi tieto. Itsensä kehittäminen. Omien vahvuuksien optimoiminen. Omien heikkouksien nujertaminen.

Ja don't get me wrong, minusta EI tunnu, että viimeiset vuodet kotona olisivat olleet vailla tietojen ja taitojen karttumista tai jotakin taantumista kotitöitä suorittavaksi koneeksi. Päinvastoin. Viimeisen neljän vuoden aikana olen kliseisesti oppinut enemmän kuin mikään koulu olisi ikinä voinut opettaa. Neuvottelutaitoja ja auktoriteettia. Aikataulutusta ja joustoa. Rutiinien sietoa ja riskinottoa.

Nyt vain olisi aika taas oppia vähän uudella tavalla ja uusista asioista.

Mitenkä työelämään palattua jää enää aikaa vaahtokarkkivartaiden tekoon, kun nytkin tuntuu, että on ihan liian vähän aikaa sopivasti järjettömään hömppään?

Ja vaikka eläkeiän nosto kuulostaa ensipuraisulla karmealta vääryydeltä, on siinä jotakin hyvääkin: tällaisella 30 vuotta juuri täyttäneellä on vielä niin monta työvuotta edessä, että siinähän ehtii opiskella vaikka kaksikin ammattia ja toteuttaa useammankin urahaaveen!

Rohkeutta unelmien toteuttamiseen toivottelee,
Trine